Viimeisessä unessa näin (unen) yöllä ikkunasta kaksi isoa (ruskeaa) yöperhosta, ja yritin kuvata niitä, mutta minulla oli vain näppäinpuhelin, jonka kamerakin sen mukainen (resoluutio varmaan jotain tyyliin 320×240). #

En edes osannut käyttää sitä puhelimen kameraa kunnolla: en tiennyt mitä näppäintä piti painaa kuvan ottamiseksi, joten kokeilin sokkona mitä sattuu. Yksi tunnistuskelpoinen kuva oli kuitenkin ilokseni onnistunut. #

Sitten psykiatrinen sairaanhoitaja tuli hakemaan minua (ja muita) nukkumaan. Olin siis ilmeisesti osastopotilaana, anaalitopotsaso itsesiemli. #

Nousin 7.44. Olisin taas voinut nukkua vissiin vaikka koko päivän. #

Kävelin salille. Tein vatsalihakset, olkapääjumpat, vipareita ja pystäreitä. Porukkaa oli taas vähänlaisesti. #

Kävelin kotiin. Polvia särki mennen tullen lähtiessäni enemmän, perille tullessani vähemmän. #

Söin päivällisen. Pötköttelin, luin päivitykset. #

Join termarillisen kahvia. Kirjoittelin tätä. Vastailin gallupkyselyihin. #

Kävin kävelylenkillä. Käväisin Kierrätyskeskuksessa etsimässä pyöränlukon kiinnitykseen soveltuvia osia, mutteipä siellä ollut. #

Isoja kärpässieniä Kasarmintien varrella oli, ja Raitotien varrella lyhytsiipinen. #

+5 °, kohtalainen luoteistuuli, enimmäkseen pilvistä. Polvea jomotti taas vain alkumatkasta vähän, sen jälkeen tuntui asettuvan. #

Kuuntelin 5/7 jaksoa Accusedin neloskautta. Oli taas vähän meh. Syyttömyysnäkökulma vaikuttaa heikosti perustellulta (vaikka tuomiokin kyllä vähän haiskahtaa), ja alku- ja loppuboilerit taas aika massiivisia, vaikka sisällöltään tyhjää täynnä. Vaikuttaa siinä suhteessa enemmän ja enemmän tv:n mainstream true crimelta, vaikka sitä yrittääkin tuon tuostakin tölviä. #

Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten söin riisipuuron. #

Perkasin ja latasin kuvat. Viimeistelin tämän. #

Löysin sattumalta kaksi vuotta vanhan postauksen, jonka olin unohtanut julkaista. #