Nousin 5.12. Olisi nukuttanut vielä, muttei väsyttänyt kovin paljon. #

Kävelin salille. +6 ° ja tihkusadetta. Loppumatkasta iski heikotusvapina. Niin pitkästä aikaa, etten enää edes muista koska viimeksi. #

Meni sitten taas ohi jo alkulämmittelyä pyöräillessä, ja ihan hyvän sisäpyöräilyn taas polin. Pyörän antureita en kyllä vieläkään saanut kytketyksi, sillä ei niitä näkynyt, vaikka Garminin valikoista kävin Bluetooth-skannaamassakin. #

Pyörän oma valikkokin näytti kyllä W/kg-lukemaksi vain 2,2, mikä olisi taas Garminin viisiportaisen asteikon alin taso. Palautumisajaksi Garmin kuitenkin näytti 62 tuntia, ja vaikutukseksi 4,8/5 (”Highly Impacting”). #

Kävelin kotiin. Sade oli loppunut. #

Panin kuudenkympin pyykit pyörimään ja kävin suihkussa, sitten söin hirssipuuron. Kirjoittelin tätä. #

Ripustin pyykit. #

Join termarillisen kahvia. Vastailin gallupkyselyihin. #

Kävin kävelyllä, Hietasaarenkierroksen kautta Limingantullin Prismassa. Enimmäkseen selkeää, navakka tuuli suoraan mereltä. Nallikarin rannassa komeita aaltoja. #

Monitoimikeskuksen kohdalla rannan puolelta tien yli lensi perhonen! Ison kolikon kokoinen, ruskea, ja yökkösmäisen pönäkkä, vaikka lento yökköseksi vähän omituisen näköistä, helikopterimaista. Puolukkapiiloyökkönen? ”Lauhat jaksot saattavat herättää talvehtivat perhoset esille keskellä talveakin.” #

Heti Mindscapen (muutenkin ihan hyvän Sally Haslanger -jakson) johdannon aikana koin valaistumishetken, kun pohdin käsitteiden ja käsitteistämisen suhdetta todellisuuteen, ja ymmärsin sen, ja kaiken, ja olevani kaikkea ja kaikki. #

Palatessani Holstinsalmenpolulla haisi kuusi, ihan kuin jouluna. #

Kotiin palattuani panin tattaririisin kiehumaan ja kävin suihkussa. Venytin pohkeet, sitten söin päivällisen. #

Pötköttelin, luin päivitykset. #

Viimeistelin tämän. #