Eilisiltana oli taas hinkuvinkukohtaus, vaikken edes katsellut Unlimited Steamiä, jolle hirnuminen noita viime aikoina on aiheuttanut. #

Näin unta, että löysin kevään ensimmäiset päiväperhoset ison ojan rummulta. Olivat vieläpä neitoperhosia, jotka nyt yleensä eivät aivan ensimmäisiä ole, vaikkakin ensimmäisten joukossa. #

Yksi perhosista oli voimakkaasti aberratiivinen: sillä oli siipien yläpintakin enimmäkseen musta, ja siinä silmäkuvioiden lisäksi vain oranssinkeltaisia juovia. Se istahti olkapäälleni, laskosti siipensä yöperhosten lailla taakseen suppuun ja ryömi sitten paidanhihani alle. #

Mietin, että mitenkä tässä nyt pitäisi toimia, sillä ottaisin kuitenkin paidan myöhemmin pois päältäni, mutten olisi halunnut evätä perhoselta suojapaikkaansa, jonne se oli selvästikin mennyt lämmitelläkseen. #

Heräsin puoli viiden maissa, enkä meinannut saada enää unta, kun varpaita kutitti niin, että piti lopulta repiä sukat jalasta että sai kunnolla raapia. #

Nousin 5.54, kun ei väsyttänyt enää yhtään. #

Kävin Prismassa. -5 °, selkeää, kohtalainen etelätuuli. #

Kotiin palattuani pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #

Koodasin. #

Söin aamiaiseksi päivällisen lounasaikaan. Ei ollut nälkä sitä ennen. Ulkona tuprutti taas lunta. #

Lapioin lumet parvekkeelta. #

Leikkasin tukan ja parran ja kävin saunassa. #