Nousin 6.01. Ei väsyttänyt. #

Paistoin kasvispiirakan ja silppusin salaatin, sitten söin aamupuuron. #

Pesin, kiristin ja voitelin pyörän ketjun. Olihan taas ähräystä auringonporotuksessa ja sääskien ja polttiaisten tai ties minkä syötteenä. Tuuli sentään vähän, onneksi. #

Koeajelin takametsän ympäri. #

Leikkasin parran. #

Söin salaattia. #

Kävin ulkoiluttamassa kameraa. #

Pientä vaaleaa mittaria oli paljon vähän joka paikassa. #

Lumenkaatopaikan metsäkaistaleen päässä kärppä! Jollei sitten omituisen näätämäisesti edennyt orava. Vain vilaukselta kerkesin näkemään, ja syrjäsilmällä, kun se sinne metsään katosi, tultuaan ehkä tien toiselta puolelta. Eikä se ainakaan siihen metsään jäänyt säksättämään, niin kuin oravat ruukaavat. #

Suolamännyntiellä tikli. Sekin oli jo pakenemassa kun huomasin. #

Tämä muodostuikin sitten päivän teemaksi. Ilmeisesti kirkkaanpunainen paita on huonoin mahdollinen maastoutumisväline vaanimiseen. Kukapa olisi arvannut. #

Piispanletonpuston kulmalle tultuani könköili valkoinen siilikäs heinänkorrelta ilmaan ja pakoon. Varmaan tiikerisiilikäs tai sitten hukkasiilikkään naaras; jänösiilikäs ei tänne ulotu. #

Heti sen jälkeen ilmassa kierteli iso perhonen, jota silmäni arveli amiraaliksi, mutta joka onnekkaan räpsyn perusteella olikin ehkä ohdakeperhonen. Sekin pakeni laskeutumatta ollenkaan. #

Yhden perhosen sentään sain kunnolla kuvattua, vieläpä (kesälle) uuden: piippopaksupää. Sekin vielä mennessäni pakeni jo kaukaa, mutta palatessani istui vähän rauhallisemmin. #

Ritariperhosia oikeastaan olin aikonut löytää, mutta eipä näkynyt niitä vieläkään. Pohjoisin tämänvuotinen havainto on tätä kirjoittaessani Evijärveltä. #

Ketokultasiipi Eurajoella. #

Canonin kuvalaskurissa meni neljäs 10 000 ympäri. Melkein tasan vuosi edellisestä. #

Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten söin päivällisen kvinoan kanssa. #

Perkasin ja latasin kuvat. Kirjoittelin tätä. #