Nousin 6.11. Jalkoja väsytti. #

Kävelin salille. Tein ojentajat ja hauikset. Kävelin kotiin. Pikkujyrsijä kipitti tien yli Merimiehentien kohdalla. #

Takametsän polulla taas rusakonpoikanen. Tismalleen samassa kohtaa kuin viimeksi, ja täsmälleen samaa reittiä pakeni. Oli se kasvanut sentään, puolikkaan aikuisen kokoinen jo. #

Söin päivällisen kvinoan kanssa. #

Kävin scouttaamassa reitin Kalimenkylän ja Jäälin kautta Hönttämäkeen. Aika kehno se oli enimmäkseen: kivistä ja kuoppaista (artikkelikuvakin on alun paremmalta osuudelta). Takumaantie oli sen lisäksi puoliksi rälliäkin. #

Eikä ollut edes kummoisia perhosapajia. Vain heti Kalimenkylän jälkeen muutamat muuallakin tavanomaiset: loistokultasiipi, orvokkihopeatäplä, keisarinviitta, angervohopeatäplä, Boloria, sinisiipiä. Sen jälkeen alkoi pilvistyä, ja kummallisen hiljaistakin siellä oli, kun ei linnunlauluakaan kuulunut. Yksi kurki huuteli muutaman kerran kaukana, ja västäräkki sirkutti Takumaantien varrella. #

Sen näköistä oli kyllä siellä Herukan ja Alakyläntien välillä, että kyitä siellä saattaisi olla, mutta eipä niitäkään näkynyt. #

Hönttämäkeen tullessani selkeni. #

Eteismutkassa pysähdyin kuvaamaan koisasiiven, ja sitten odottelemaan haapaperhosnaarasta. Kohta se jostain puiden seasta liihottelikin näkyville, mutta sitten pajupuskan sisään ja jäi sinne kiipeilemään. #

Palatessani kävin Prismassa. #

Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten söin hirssipuuron. #

Perkasin kuvat. Latasin koisasiiven ja muut kuin perhoset. #

Kirjoittelin tämän. Tunnistelin perhosia. #