Näin unta live action -videopelistä, jossa tarkoituksena oli varautua mahdollisimman hyvin pelin lopussa veden alta nousevien dinosauruksien hyökkäykseen. Varauduin niin hyvin, että lopulta ne dinosaurukset eivät edes ilmestyneet. #
Toisessa olin ostoksilla jossain (fiktiivisessä) pienessä lähikaupassa. Kassalla neljästä rahkapurkistani kolme osoittautui revenneiksi. Perässäni jonossa olleet latasivat ostoksensa liukuhihnalle ilman kapulaa, ja kaikki meni sekaisin niin, että tunnistin omakseni vain yhden mandariinipussin. #
Nousin 5.15. Olisi nukuttanut vielä. #
Kävelin salille. Tein selänojennukset, reidenkoukistukset, vinoprässiä puolittain, pohkeet smithissä, ja lopuksi kolmisen varttia lihashuoltoa. #
Kävelin kotiin. Söin päivällisen. Pötköttelin, luin päivityksiä. #
Kävin ajelemassa vastapäiväkierroksen. Lähtiessäni -3 °, palatessani nollan kieppeillä. Alkupuoli selkeää, mutta Hiukkavaaraan tullessani taas meni umpipilveen, niin että koillisesta puhaltanut navakka hyy jäädytti sormet ja varpaat. #
Aallokkopolkukin oli Nallikarissa jo enimmäkseen sula, ja jäätelökioskit oli tuotu. Edenin takana taisi olla ainut jäljellä ollut ylitettävä polanne koko lenkillä, mutta sen jälkeen sieltäkin pääsi jo Vaaskiventielle asti, ja Hietasaarenkierroksella vain aivan loppupäässä (Puomipolun mutkassa) vielä vähän nihkeää. Kaikki kahluulammikotkin olivat kuivuneet kaikkialla. #
Huhtakalliontiellä töyhtöhyyppä! Pakeni viereiseltä pientareelta, mutta vain tien toiselle puolelle, jossa rääkyi niin etten ole sellaista ääntä tältä lajilta ennen kuullut. Niin kuin olisi jo huutanut äänensä rikki, ja yritti vieläkin saada sen kuulumaan yli liikenteen melun. #
Puhelimella piti kuvata, koska kamera ei ollut mukana, kun se olisi kumminkin taas vain jähmettynyt pakkasessa. #
Mellansuoralla korppi lensi tien yli männynoksien korkeudella. #
Palatessani kävin Prismassa. #
Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten söin pari palaa Persoa. #
Kirjoittelin tätä. Vastailin gallupkyselyihin. Hoitelin silppuhommia. #
CinsomniacTheater näytti The Reptilen, ja se vaikutti jotenkin hyyyyvin hämärästi tutulta, kunnes sitten, juuri ennen hirviön paljastamista, yhtäkkiä muistin: näin tämän lapsena telkkarista, ja pelkäsin liskonaisen hyperteloristista naamaa kauan sen jälkeen. Elonetin avulla tämänkin traumatisoitumisen tarkka tapahtumahetki löytyi: Liskonainen esitettiin MTV2:lla 15. elokuuta 1990, kolmisen viikkoa ennen kuin täytin 11. #
Muistan pelänneeni tuota erityisesti siksi, että se vaikutti silloin niin realistiselta. Nyt aikuisena, ja lukuisia vastaavanlaisia nähneenä koko elokuva vaikuttaa anakronistisen vanhanaikaiselta: mustavalkoisena se voisi epäuskottavine tehosteineen aivan hyvin olla 1950-luvun tekele. #