Nousin 6.17. Väsytti aika paljon. #
Kävelin salille. Tein selkää, rintaa, ja lopuksi kolmisen varttia lihashuoltoa. #
Kävelin kotiin. Söin päivällisen. Pötköttelin, luin päivityksiä. #
Aloitin levypalvelinoperaation. Asensin ensin takapaneelin (”I/O shield”), jonka silloin aikoinaan Fractal Designin koteloon siirrossa olin unohtaunut sinne perälle tunkea. Eihän tuo mikään välttämättömyys ole (seitsemän vuotta tässä on pärjäilty ilmankin), mutta esteettisesti vähän kivempi tuon kanssa, plus että eipähän ainakaan sitä kautta nyt enää ime pölyä sisäänsä. #
En ruvennut purkamaan johtoja ja suorittimen jäähdytintä sen takia, vaan irrotin vain emolevyn ja siirsin sitä sivuun sen verran kuin johdot antoivat myöten. Oli sen takia ihan helvetin hankalaa ähräämistä taas, kun tilaa oli niin vähän, ettei sinne sormia saanut, vaan piti työkaluilla sörkkiä. Lisäksi yksi emolevyn ruuveista oli niin ahtaassa paikassa, että ilman pitkää L:n muotoista ruuvaria (josta en edes muista, että minkä mööpelin matkassa se on tullut) siihen olisi tyssännyt. Eikä sitä lopulta kokonaan irti saanutkaan; en muista tuhoutuiko siitä kierteet jo silloin alkuperäisasennuksessa, vai menivätkö nyt. Omituisen tiukassa se ainakin oli muihin verrattuna. #
Seuraavaksi kytkin levypalvelimen järjestelmälevyt ja uudeksi järjestelmälevyksi tulevan SSD:n (yksi pöytäkoneen vanhoista). Panin vanhan järjestelmän RAID-pakan synkkautumaan. Synkan aikana tunnistelin perhosia, kirjoittelin tätä, ja söin salaatinlopun. #
Siirsin järjestelmän SSD:lle. Periaatteessa ihan suoraviivainen (ja moneen kertaan onnistuneesti simuloitu) homma taas, mutta Asuksen BIOS teki siitäkin hankalaa. Se on ajoilta, jolloin UEFI ja secure boot olivat vielä suhteellisen uusia juttuja, ja niihin liittyvät BIOS-asetukset ovat älyttömän sekavat. Vaikka eipä tilanne vissiin niillä ole paljon parempi nykyisinkään, ainakaan secure bootin osalta: #
”OS Type Default is Other OS #
Other OS: Secure Boot state is off #
Windows UEFI mode: Secure Boot state is on” #
Lopulta sain lukittua asetukset, joilla kone suostui taas buuttaamaan. #
Asensin kiintolevyt, ja tällä kertaa se meni niin kuin Strömsössä… siihen asti, että yksi levyistä alkoi päästellä hurjan rumia naksutteluääniä. Mitään virheitä ei ilmaantunut, ja muistaakseni tuo kyllä naksui jo levypalvelimen vanhassa kopassa ollessaankin, mutta siinä se ääni hukkui tuulettimen tohinan alle niin, että olin päättänyt antaa sen naksutella. Uudessa kotelossa on hiljaisempi jäähdytys. #
Kun tuo nyt kerran oli joka tapauksessa tuossa operoitavana, asensin siihen vielä yhden joutilaana olleen levyn ja panin datan kopioitumaan sinne. Valmistunee ehkä huomiseen mennessä, jollei sitten naksulevy ennen sitä päätä kerta kaikkiaan päivänsä. #
Kävin suihkussa. #