1. marraskuuta 2025

Näin unta, että olin Jannen kanssa jossain Savukosken perällä, ja sieltä löytyi vihernopsasiipiä, vaikka oli loppusyksy. Ajattelin, että eivät kyllä mahda näiden jälkeläiset enää mitenkään ehtiä koteloiksi saakka ennen talven tuloa#

Sitten olin taas Soklintien risteyksessä odottelemassa linja-autoa. Huomasin olevani tien väärällä puolella, ja päätin kävellä suoraan Vekselimäelle, mistä linja-auton piti lähteä. Perille päästyäni sieltä olikin juuri lähdössä juna, joten nousin siihen. Konnari hyökkäsi matkustajavaunuun saman tien, mutta lupasi, että voin vielä yrittää ostaa lipun (puhelimella, ennen kuin lipunmyynti tähän vuoroon sulkeutuisi). Näytti siltä, että ehkä vielä ehtisinkin, mutta hermostuksissani en meinannut saada lähtö- ja saapumispaikkojen nimiä kirjoitetuksi oikein. #

Kolmannessa söin uunikasviksia (oudossa kerrostaloasunnossa, joka kuitenkin oli muka lapsuudenkoti), ja niiden seassa oli paljon huonoja, puiseviksi (jo kasvaessaan) muuttuneita. #

Nousin 4.44. Ei väsyttänyt juurikaan, mutta niska oli kipeänä. #

Kävelin salille. Tein ojentajat ja hauikset. Porukkaa oli mennessäni tosi vähän, pois lähtiessäni jo ihan normaalisti. #

Kävelin kotiin, sitten käväisin Prismassa. #

Paistoin porkkanatikut, silppusin salaatin ja paistoin kaalipapupalat. Söin päivällisen kvinoan kanssa. #

Panin neljänkympin pyykit pyörimään ja kävin suihkussa. Silppusin vielä kurkun, joka oli taas unohtunut repun pohjalle. Olin kyllä jo kaksi tai kolme kertaa sen kolunnut, kun painosta sen heti huomaa, että jotain siellä vielä on, mutta enpä löytänyt sitä kurkkua ennen kuin kolmannella tai neljännellä koluamisella. #

Pötköttelin, luin päivitykset. Ripustin pyykit. #

Päivitin Tiny Tiny RSS:n ja siihen liittyviä lisäpalikoita ja rutiineja (forkattuun versioon siirtymisen takia). #

Loppupäivän koodasin. #

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *