11. marraskuuta 2026

Pilvettömällä, vaaleansinisellä taivaalla Aurinko paistaa matalalta läpi kuuran valkaisemien lehtipuiden ja edustalla samoin kuuraisten talven törröttäjien.

Nousin 5.00. Kymmenen tunnin unoset, ja vieläkin olisi nukuttanut. Mutta ei väsyttänyt juurikaan. #

Kävelin salille. Tein selkää ja rintaa. Kävelin kotiin. #

Söin päivällisen. Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #

Kävin ajelemassa myötäpäiväsatasen. -3,8 … –3,2 … -4,2 °, kun aurinko taas paistoi enimmäkseen pilvettömältä taivaalta. Varpaita ja sormia paleli välillä, muttei jatkuvasti. #

Muuten ei ollut liukasta, mutta Ahvenojan päiväkodin risteyksessä oli niin sileäksi jäätynyt lätäkkö, että vaikka suoraan siinä ajoin, lähti ensin eturengas alta, ja sen asvalttiin uudestaan osuttua takarengas perästä aivan samalla lailla. Onneksi oli sen verran pieni se lätäkkö, ja asvaltti siinä ympärillä aivan luistamaton, ettei pyörä kerinnyt kuin vähän kallistua. #

Ritaharjusta Oinaansuolle haisi kaatopaikka paljon pahemmin kuin koskaan kesällä edes siellä itte Ruskossa. #

Skippasin Kempeleen, mutta ajoin lopussa Linnanmaan kautta saadakseni kilometrit täyteen, ja kävin siellä Prismassa. #

Kotiin palattuani söin riisipuuron, sitten kävin suihkussa. #

Venytin koivet. Pötköttelin, luin päivitykset. #

Kirjoittelin tämän. #

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *