Näin pitkästä aikaa unta, että ajoin autolla, jossa jalkani pituus ei riittänyt jarrupolkimen pohjaan painamiseen. Paikkakin oli throwback: se yksi risteys luoteen suunnalta Jyväskylän keskustaa kohti tultaessa, jossa varsinkin vielä siellä asuessani myös unissani usein olin. #
Nyt en enää edes löydä sitä risteystä Googlen katunäkymästä. Lieköhän sitä koskaan ollutkaan? #
Tämä Voionmaankadun ja Yliopistonkadun risteys se taisi olla. #
Nousin 5.00. Väsytti vähäsen, jalkoja paljon. #
Aamupuuron syötyäni pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. Vein jätteitä molokiin. #
Kirjoittelin tätä. #
Söin hirssipuuron, sitten kävin ajelemassa vajaan myötäpäiväkierroksen. Täyteenkin ehkä olisi jaksamista riittänyt, mutta yritin säästellä, jos vaikka sillä vielä sisäpyöräilyäkin viikonloppuna jaksaisi. #
Kävin nuuskimassa kuntoradan Herukan-pään tilanteen. Lumistahan siellä vielä on, mutta jo nyt vähemmän kuin mitä oli viime toukokuun alussa. Tämänpäiväisestä kuvasta lumikasojen viimevuotiset paikat rajautuvat pois, mutta niitä kasoja ei siinä paikalla ole nyt ollenkaan. #
Lähtiessäni melkein +14 °, ja lämpeni niin, että ohuempikin takki oli liikaa, joten jo Ahvenojanpuiston kohdalla piti pysähtyä riisumaan se pois. Jälkipuoliskolla sitten kuitenkin jäähtyi niin äkkiä, että piti taas pukea se takki päälle, ja kotiin palatessani enää +12 °. #
Siinä riisumapaikalla kimalainen laskeutui maahan, mutta mulla oli kamppeet vielä niin vaiheessa, että se kimalainen kerkesi kaivautua koloonsa jo kauan ennen kuin kamera oli takaisin ampuma-asennossa. #
Mutta sitruunaperhonen lensi siinä heti justiin kun olin valmis, ja vähän aikaa seurailtuani laskeutui vieläpä kohtalaisesti kuvattavaksi. #
Viljelyspalstan kohdalla hidastellessani tien yli lensi (luultavasti) koivutyttöperhonen. Koetin räiskiä lennosta, mutta niihin ei osunut muuta kuin taivasta. #
Jylkynkankaan lenkillä vain yksi nokkosperhonen (lennossa), ja sieltä pois tullessani Oinaansuolla neitoperhonen (lennossa). #
Marmoritien perämutkalla oli taas elämää. Ainakin kaksi nokkosperhosta, ja neitoperhonenkin hyvästi kuvattavana. #
Suruvaippaa tietysti etsiskelin, ja Välskärintielle asti sain etsiskellä ennen kuin löytyi ensimmäinen, ja ainut. Sitäkin räiskin ensin lennosta, mutta onneksi se laskeutui sitten ihan hyväksi toviksi, sillä ei niissäkään räiskeissä olisi ollut terävänä muuta kuin koivun oksia. #
Sen jälkeen vielä pari sitruunaperhosta, pari—kolme nokkosperhosta, pari neitoperhosta, mutta tuon puolenvälin jähtymisen jälkeen ei päiväperhosia enää näkynyt. #
Sen verran käväisin Kempeleen suunnalla, että kuovit pellolta sain kuvattua, vaikkakin kaukaa vain. #
Palatessani kävin Limingantullin Prismassa. #
Torinrannassa uiskenteli hanihi ja vieressä jäällä lepäili jouhten. #
Vielä Koskelantiellä Tokmannin risteyksen kohdalla lensi kanssa (luultavasti) koivutyttöperhonen. Siitäkin jäi kennolle vain oranssi tuhru. #
Kotiin palattuani panin tattaririisin kiehumaan ja aloittelin kuvien perkuuta. #
Söin päivällisen. #
Perkasin ja latasin kuvat. Kirjoittelin tätä. #
Luin päivityksiä. Herukkaperhonenkin oli tänään bongattu Linnanmaalta! #
Sähkön kallistuttua kävin suihkussa, sitten silppusin salaatin. #