Juuri ennen heräämistä näin unta, että ikkunan takana lauloi joku pikkulintu niin, että se kuulosti melkein puron solinalta, eli sellaista pitkään jatkuvaa, tasaista ja helisevää laulua. Vai oliko se unta sittenkään? #

No ehkäpä, koska heti sen jälkeen sinne ikkunaan ilmestyi iso käsi, ja kesti vähän aikaa ennen kuin tajusin, että se oli Aku Ankka -heliumpallon käsi, ja sitten niitä karanneita palloja alkoi lennellä siellä useampiakin. #

Nousin 4.48. Ei väsyttänyt juurikaan. #

Viime kuussa vain 1027 km (josta 74 km sisäpyöräilyä). Ei se absoluuttisesti kovin paljon vähemmän ole kuin mitä huhtikuussa, mutta ilmojen lämmetessähän sen pitäisi kasvaa eikä vähentyä. Kertoo siitä miten kehnot ajokelit toukokuussa oli. Pyörä käväisi tietysti kyllä myös huollossa, mutta senkään aikana ei kyllä mitään loistokelejä paljon mennyt sivu suun. #

Aamupäivän satoi taas. Koodasin. #

Puolenpäivän jälkeen kävin ulkoiluttamassa kameraa. Puikkasin taas tallin kohdalta kuntoradalle, ja ajelin z-mutkaan saakka. Toiveissa oli metsäpapurikko, kun sieltä niitä ainakin joskus muistan ensimmäisinä löytyneen, mutta ei löytynyt tänään. Iisalmen korkeudella niitä on jo havaittu, ja veikkaan, että aivan näinä päivinä myös täällä. #

Sieltä palatessani poikkesin ex tempore heti siitä punatulkkusuoralta Alakyläntien itäpuolta kulkevaan kuntoradan haaraan, jota en ole koskaan ennen ajanut. Alussa se näytti aika raa’alta (muhkuraiselta), mutta aika pian muuttui taas sorapäällysteiseksi. #

Sieltä löytyi herukkaperhonen! Vieläpä hyväkuntoisen näköinen. #

Aluksi näin sen vain vilaukselta, ja kun jäin siihen odottelemaan, että jos se palaisi takaisin, siinä viereisessä tienvierusojassa kahisi heinämättäässä jokin, ehkä sammakko. Yritin zoomailla siihen mättääseen, mutta se oli liian pimeä (enkä taas muistanut salaman olemassaoloa). Sitä sihtaillessani kuitenkin lensi punertava yöperhonen eestaas siinä aivan lähellä, kunnes laskeutui sinne ojan toiselle puolelle. #

Jouduin kiertämään ehkä kymmenisen metriä (suuntaansa), että pääsin sen ojan yli, enkä sitten enää ollut ihan varma siitä mättäästä, johon olin nähnyt sen perhosen laskeutuvan. #

Näin kuitenkin jotain epäilyttävää punertavaa siinä yhdessä mättäässä, joten yritin zoomailla sitä siinä sitten. Kun se ei tuntunut reagoivan ollenkaan, vaikka vähän yritin siirrellä niitä heiniä siitä edestä, niin olin lopulta aika varma, että se oli vain jokin roska. #

Palatessani kävin Prismassa, ja sitten ajelin vielä kotimatkalla Suolamännyntien kautta, jos vaikka niitä auroranaaraita siellä vielä, mutta ei ollut. Rispipuiston takaa kuitenkin löytyi pitkästä aikaa suruvaippa, oikein hyväkuntoisen näköinen sekin. #

Kävin suihkussa, sitten söin valmissalaatin (italialainen juusto-). #

Perkasin ja latasin kuvat. Se heinämättään roska oli kuin olikin se näkemäni perhonen, ruostesiipi! Ensimmäinen löytämäni aikuinen! Toukkiahan kyllä näkee, varsinkin keväisin. #

Kirjoittelin tätä. #