Puolenvälin jälkeen unohdin kokonaan kuuntelevani jotain. Tämä tuntuu kehittyvän päinvastaiseen suuntaan kuin pitäisi.

Hauskaa, kun aina siinä puolenvälin kieppeillä alan kuulla äänitteeltä ohjeita, joita en muista aiemmin kuulleeni.

Työn oli tarkoitus tuoda sisältöä elämäni mustaan aukkoon. On vähemmän aikaa sen näkemiseen, muttei edes tämä täytä tyhjyyttä.

Jaksoin taas keskittyä suunnilleen puoleenväliin, loppupuoli jäi usvan peittoon. Äänite ei anna mitään mahdollisuuksia toteuttaa ohjeitaan kunnolla.

Eilinen kuuntelu meni ihan suoraan toisesta korvasta ulos. Saattoi johtua siitä, että makasin kyljelläni.

Muistin hyvin pian eilisen kuuntelun aloitettuani, mistä tässä on kyse: täydellisestä passivoitumisesta.

Kuuntelin tietoisuustaitoharjoituksen eilisiltana. Keskittyminen alkoi herpaantua toden teolla puolenvälin jälkeen. Lukija ei onneksi ole ärsyttävä.

Yritin illalla tehdä tietoisuustaitoharjoitusta. Se epäonnistui monin eri tavoin. En löytänyt harjoitusten numeroita, soitin kaatui jne.

Pel­kä­sin uima­hal­li­päi­viä perus­kou­lussa. Sen jäl­keen linja-autossa oli eufo­ri­nen olo selviytymisestä. Se on ainut jäänne noista päivistä.