Ilmeisesti joka toinen helluntailaisperhe on joko itse polttanut kotinsa tai ainakin tuntee helluntailaisperheen, joka on onnistunut polttamaan kotinsa, nimenomaan siten, että kodin palaessa perhe on ollut ylistyskokouksessa ja heille on jäänyt vain yllä olleet vaatteet ja raamattu. Ilmiö on niin silmiinpistävä, että jos Suomi olisi Yhdysvaltain osavaltio, olisi syytä epäillä, että kyse on yksittäisen tuhopolttajan modus operandista. #

Sanoisin, että helluntailaiset muistuttavat monomaanisuudessaan autisteja, mutta se olisi loukkaus autisteja kohtaan. Sen sijaan helluntailaiset taitavat olla minun kaltaisiani muuten vain niin tylsän yksitoikkoisia tyyppejä, että sitä erehtyy helposti pitämään henkisenä poikkeavuutena. Itse asiassa asia on varmaankin päinvastoin: tämä yksitoikkoisuus ja monomania on se pohjalla oleva luonteenlaatu, jollainen on altis saamaan tartunnan uskontoviruksesta, joka typistää maailman tuota tylsämielisyyttä tukevaksi yksinkertaistetuksi versioksi todellisesta (”asiat ovat näin, näin ja näin, ja siinä on kaikki olennainen mitä ihmisen tarvitsee tietää”). #

Yksitoikkoisuuden kanssa käsi kädessä kulkee laimeudenrakastaminen. Simpsoneissa on Flandersin perhe, jota toisinaan käytetään humoristisena havainnollistuksena juuri tästä. Ilmiön taustalla on ehkä herkkätuntoisuus, jonka takia ihminen kokee asiat ikään kuin vahvistimen läpi, saavuttaa vahvoja tunnetiloja suhteellisesti vähäisistä asioista, ja ylittää kipurajan paljon aikaisemmin kuin vahvempia ärsykkeitä jo pelkästään syttyäkseen tarvitseva ihminen, eikä siksi kestä (absoluuttisesti) vahvoja asioita kovin hyvin. #