Qualiasoupin matter-of-fact -puheenparren kuunteleminen tuottaa minulle sellaista ”maailmassa on kaikki hyvin” -tunnetta, jollaista usein näkee kuvailtavan siten, että muistellaan jotain lapsuudessa toistunutta, turvallisuudentunnetta tuottanutta asiaa, jossa tuo ”maailmassa on kaikki hyvin” -kokemus on ollut vahvasti läsnä. #
Se ei ole täysin riippumatonta siitä, olenko Qualiasoupin ajamassa asiassa samalla puolella vai en, mutta ei se pelkästään siitä riipukaan. Jos tyyppi kiihkottoman ja johdonmukaisen argumentoinninsa1 sijasta jauhaisi loogisesti huteraa teististä paskaa, se herättäisi minussa luultavasti täysin päinvastaista tunnetta, pakokauhua pois tuon puheen mieltä saastuttavasta vaikutuspiiristä. #
Ja kuitenkin minä katson TV7:ää, jossa ei muuta tehdäkään kuin jauhetaan loogisesti huteraa teististä paskaa. Miten se on mahdollista? Miksi se sieltä tulevana tuntuu pääasiassa vain viihdyttävältä? #
Ehkä se liittyy jotenkin siihen, etteivät sitä kanavaa (meidän paatuneiden kyynikkojen lisäksi) katso muut kuin jo valmiiksi kaiken toivon tuolla puolen olevat. Se juttu siellä on niin ufoa, että jos sitä kuuntelemalla mieli saastuu, mielen on oltava jo ennestään niin hutera, että kanava on siinä pelkkä neutraali media, jonka aivoon pumppaama myrkky voisi yhtä hyvin olla mitä tahansa. #
Tai sitten se liittyy kieleen, ja eri kieliä puhuviin kohdistuviin ennakkoluuloihini. Oletan suomea ymmärtävät lähtökohtaisesti hölynpölytartunnalle vähemmän alttiiksi, ei suinkaan älystä vaan vain jonkinlaisesta ennakkoluuloisesta perusluonteenomaisuudesta, joka suojelee satunnaiselta, kevyeltä saasteelta vaikka onkin haavoittuvainen terävälle, keskitetylle hyökkäykselle. Englantia äidinkielenään puhuvat taas oletan vähemmän vastustavaisiksi kaikelle, tietyssä mielessä asioihin lähtökohtaisesti suomalaisia myönteisemmin suhtautuviksi ja siksi hölynpölyllekin näitä alttiimmiksi. #