Läpikulkumatkalla

Näin unta, että olin lentokentällä lähdössä lennolle. Tämä oli paljon realistisempi lentokenttä kuin unieni lentokentät yleensä. Tavallisesti unieni lentokenttä muistuttaa valvemaailman lentokenttää vain pitkissä kävelymatkoissa, ja sen portti on pienellä tasanteella, jonne noustaan tikkailla tai melkein pystysuorilla liukuportailla. Sikäli viimeöinenkin oli tavallinen unikenttä, että mitään kulunestoja ei ollut, vaan tarkistuspisteet ovat vain R-kioskia tai hajuvesipuoteja muistuttavia kojuja aseman sisäseinustalla. #

Olin ohittanut lähtöselvityksen ja turvatarkastuksen kokonaan, ja ohittamaisillani lipuntarkistuksen portillakin. Kulunvalvoja (stuertti, mikä lie) sieltä minut nappasi ohi kulkiessani, ja aloin kaivaa lippuani, tai booringpassia, joka minulla jostain syystä oli, vaikken siis ollut lähtöselvitystäkään tehnyt. Lipussa oli portista käytäessä irtirevittäviä alueita samaan tapaan kuin elokuvalipuissa. Kun löysin omani lompakosta, huomasin, että siitä olivat nuo revittävät osat pudonneet omia aikojaan jonnekin. En kuitenkaan jostain syystä ollut huolissani siitäkään, niin kuin en mistään muustakaan tässä epätavallisen epävirallisessa läpikulussani. Eikä se pääsyäni estänytkään. #

Samaan koneeseen oli nousemassa peruskouluaikainen koulukaveri, ja mainitsin opiskelevani biologiaa yliopistossa ja tekeväni parhaillaan jotain tehtävää simpukoista. Jäätyäni tuohon portille jumiin kaveri meni edeltä, ja minua jäi vaivaamaan, että olinko antanut ymmärtää tekeväni niistä simpukoista jotain lopullista isoa diplomitutkimusta, vaikka kyse oli vain jonkin aloittelukurssin oheistyöstä. #

Koneen edustalla oli vielä yksi lipuntarkistus, ja siihen mennessä olin jo hukannut senkin vähän lipustani mitä minulla ”portilla” oli ollut. Tyhjensin lompakkoni sisällön lattialle, ja siihen tuli valtava kasa kaiken maailman lippusia, lappusia ja kortteja, mm. lukuisia vanhoja SIM-kortteja ja joitain jäsenkortteja, joista olin sutannut henkilötietoni ja naamani mustalla tussilla korttien mentyä vanhaksi, mutta jotka kuitenkin olin jostain syystä pitänyt yhä lompakossani. Nytkään minua ei niinkään huolettanut lipun hukkuminen ja sen myötä koneeseen pääsy, vaan lähinnä olin suuttunut itselleni tästä lompakossa raahaamastani turhasta tavarasta, jonka seasta ei enää löytänyt sitä tarpeellista. #

Nousin koneeseen kaikki laukut mukanani, kun en siis ollut siellä lähtöselvityksessä käynyt, ja istumapaikallani oli kaikkien kantamuksien takia ahdasta. Olin koneessa jo kauan ennen sen lähtöä, mutta oli siellä paljon muitakin. Ajattelin, että voisin vielä käydä vaikka kuntosalilla ennen lähtöä, mutten halunnut jättää paikkaani vartioimattomaksi, jottei sitä vietäisi. Kuntosali oli kai jossain koneen perällä, eikä etupuolikaan istumapaikkoja lukuunottamatta muistuttanut paljonkaan lentokonetta, enemmänkin pientä sekatavarakauppaa. #

Piditkö lukemastasi? Paiskaa bitcoinilla!