Minusta tuntuu, että se kumpuaa masennuksestasi. Monet ovat täällä jo selittäneet kuinka millään maailmankaikkeudessa ei ole sinänsä mitään tarkoitusta. He ovat oikeassa. Ne jotka väittävät muuta ovat väärässä. #

Mistä siis niin poikkeuksellinen ja rampauttava tylsistyminen johtuu? Useimpia ihmisiä ohjailevat pienet mielihyvän ja epämiellyttävyyden purskeet, joita syntyy vastineeksi ärsykkeille, kun aivot jäsentävät niitä. Koko elämä on näistä aivojen esitietoisten osien tuottamista pikku ylös- ja alas-äänistä rakentuva sinfonia, joka tönii ihmistä tiettyihin suuntiin. Tahdonvoima ja luonne ei oikeastaan ole mitään sen kummempaa, alkujaan. #

Masennus mykistää ylös-äänet. Mistään ei saa voimakasta palkkiota. Tämän takia sosiaalistelu voi yhtäkkiä vaikuttaa vaikealta, sillä et enää saa mitään palkkiota, joka tekisi toisen kädellisen mallintamisen aiheuttamasta stressistä miellyttävää. Tämän takia siivoaminen on vaikeaa, sillä tunnet vain ponnistelun aiheuttaman rasituksen etkä mitään palkitsevaa ”oikein toimimisesta”. #

Lopulta aivot mykistävät myös alas-äänet. Niitä ei voi enää verrata mihinkään, joten niistäkään ei enää piitata. Sitten olet turta, etkä enää toimi kovin hyvin, sillä olet kuitenkin rakentunut tuolle toimintasi aiheuttamien sisäisten palkitsemisten ja rangaistusten ajatukselle, eikä sinulla enää ole mitään mikä ohjaisi toimintaasi. Elämä on tarkoituksetonta ja hämmentävää. #

Reddit: mycroftxxx42:n vastaus Absolutleen kysymykseen ”Does life seem pointless because of my depression, or am I depressed because my life is pointless?” (suomennos omani) #