Keväällä aurinko tulee esiin ja paljastaa kaiken rumuuden. Ihmettelen missä seuraava verilöyly viipyy, nämä räikeät päivät ovat kauan kirkuneet sellaista taas tulevaksi, ja lööpit ovat vain viikkokausia jauhaneet säästä. Säästä! Kuinka kuollut tämä maa oikein on? Ajat sitten haudattuja presidenttejä ja pääsiäissäätä, siinä päivän tärkeimmät. ”Näin laihdut” kerran viikossa. Ei missään nimessä mitään elävää. #

Piditkö lukemastasi? Paiskaa bitcoinilla!

Comments

  1. Toisen ruma on toisen kaunis. Mutta hengetön tämä maa kyllä on. Perin ahdistava. Ymmärrän kirjoituksesi pointin jotenkin poikkeuksellisen hyvin tänään. Tahtoo sanoa: hienosti tiivistetty ajatuskooste!

Comments are closed.