Pakko ottaa tämä viikko löysäillen, viime viikon lopulla otti jo fyysisesti sen verran koville että siitä tiesin. Jaksoin kyllä vielä perjantainkin reenit, mutta parempi hellittää tahtia nyt eikä sitten kuin ei enää kerta kaikkiaan jaksa. Tuli joku ihme horkkakohtauskin torstai-iltana, tärisin samalla lailla kuin kerran kuumeisena Keltinmäessä. Mutta tässä se ei sitten vissiin liittynyt mihinkään tautiin, joten veikkaan vain ylirasitusta. Sellaisenaan palelu olisi minusta vain toivottava ilmiö näin kesällä, olisinpa horkassa joka päivä! Lämpiäminenhän on aina helpompaa kuin heinän teko, toisin kuin jäähtyminen kesällä. #

Viikonlopusta lähtien tämä on mennyt lähinnä ankaran venyttelyn merkeissä, ja yritän lisäksi oikaista yli-kyfoottis–lordoottista ryhtiäni niksiliikkeillä ja korjaamalla asentoani aina kun muistan. Alaselkä alkoi heti siitä kiitokseksi vihoitella, sieltä iskias iskee kipinöitä alas oikeaa jalkaa pitkin. Aviren hierojakin silloin aikoinaan järkyttyi juuri tuon oikeanpuoleisen alaselkäni kanssa (”Siellä oli joku hirvittävä jumi”), joten panen toivoni sen varaan, että tämä kipu on nyt vain merkki sen jumin aukeamisesta siellä ja että se helpottuu siitä sitten omia aikojaan kun lantionryhtilihakset vahvistuvat. #

Tämä istuminen se kyllä edelleenkin haraa vastaan kaikkea hyvää mitä tässä yrittää kovasti kehonsa eteen tehdä. Katselin jo polvituoleja, mutta ne ovat joko saatanan kalliita tai sitten (Amazonin arvostelujen perusteella) onnettoman heikkotekoisia. Eikä tietysti ole takeita siitäkään, että sellainen lopultakaan olisi ryhdille yhtään parempi kuin tämmöinen perinteinen tappolinkku jolla tälläkin hetkellä istun. #

Ryhtini on täydellinen, jos seison tässä näytön edessä polvillani. Pöytäkin on sopivan korkuinen. Polvilla seisominenkaan ei vain sitten tietysti pitemmän päälle ole niille polville hyväksi. Mutta siis siinä selkä on pakko pitää hyvin ryhdikkäänä, mikä tarkoittaa ankaraa reisien ja keskivartalolihasten ponnistelua kun siihen ei ole tottunut. #