Cookie Clicker (Chromiumin Incognito-ikkunassa, kuvakaappaus; n. biljoona keksiä luotu, Cps n. 195 miljoonaa) Haaskasinpa pari iltaa Cookie Clickeriin. En olekaan pitkään aikaan pelannut mitään peliä noin kauan ja intensiivisesti. Tuossa on lähes täydellisen pelkistettynä kumuloituvan voittojenmaksimoinnin idea, joka yleensä peleissä täyttää vain osan peliajasta. (Jostain syystä mielessäni pyörii tässä yhteydessä erityisesti Oil Imperium.) #

Pelasin aluksi ihan puhtaasti. Huomasin kuitenkin pian, että se koituisi hyvin äkkiä (tähän saakka erinomaisen) hiireni kohtaloksi, joten loin ohjelmallisen simuloinnin napsuttelulle (mikä on helppoa Unixin kaltaisissa järjestelmissä). Vielä silloinkin kuitenkin tyydyin omaksi sorminopeudekseni arvioimaani tahtiin (nelisen napsautusta sekunnissa), ja käytin sitä vain silloin, kun olisin normaalisti itse hakannut hiirtä hulluna (en siis jättänyt ohjelmaani itsekseen napsuttelemaan, kun olin koneelta poissa). #

Jossain keski- ja loppuvaiheilla pelissäni oli kuitenkin aivan liian yksitoikkoisia vaiheita. Laskeskelin niiden kestävän rehellisin keinoin niin kauan, etten halua haaskata (ei-virtuaalisia) resussejani siinä määrin, joten ensin panin napsuttimeni napsuttelemaan omia aikojaan, ja lopussa turvauduin pelikoodin muunteluunkin (Javascript-konsoliin). #

En tiedä johtuivatko nuo huonot jaksot siitä, että tein aiemmin joitain huonoja strategisia ratkaisuja, vai onko peli suunniteltukin niin, että joko sitä täytyy pitää pyörimässä viikkotolkulla (jos haluaa pelata reilusti), tai sitten huijata. Jos se on suunniteltua, se on minusta Cookie Clickerin ainut huono puoli. Optimaalista olisi, jos pelin voisi reilusti pelaten ”läpäistä” (tai tässä tapauksessa kaiken saavutettavissa olevan saavuttaa) oikeilla strategisilla valinnoilla ilman tolkuttoman pitkiä yksitoikkoisia jaksoja pelin kulussa. #

(Huijaamismahdollisuutta en sinänsä mitenkään vastusta, se on oma luovuudenlajinsa. Näen kuitenkin Cookie Clickerissä paljon potentiaalia myös pelinä, joka voisi yhtä lailla vedota mieluiten huijaamatta pelaaviinkin.) #

Pelin pituus kokonaisuutena saisi toki yksitoikkoisuudettomanakin yhä olla periaatteessa vaikka ikuinen, mutta tietysti tekijän resurssit (joista tässä tapauksessa ehkä tärkeimpänä mielikuvitus) asettavat tällöin käytännön rajat pelin mielekkään sisällön kestolle. Mutta vaikka peli tällöin jäisikin kokonaisuudessaan suhteellisesti hyvin lyhytkestoiseksi (”läpäistävissä” esim. parissa vuorokaudessa), siitä jäisi parempi maku kuin silloin, kun kestoa on loppua kohden venytetty keinotekoisesti (”anna pelin pyöriä itsekseen kaksi päivää, jotta voit jälleen tehdä yhden hyvän siirron”). #

Responses

  1. En tiedä olenko vanhanaikainen vai mistä on kyse, mutta minusta yhden kuvan klikkaamiseen perustuva peli kuulostaa jotenkin… no, irvikuvalta siitä mitä pelit joskus olivat. En ensin meinannut tajuta mitä tuossa piti tehdä, kunnes valkeni ettei mitään enempää kuin mitä jo tein.

    No joo, hetken jälkeen (läppärin kosketuspädillä sai hiplailemalla kymmeniä klikkejä sekunnissa) tajusin pelin viehätyksenkin tavallaan, mutta. Kyllä ajanvietteeltään nyt JOTAIN enemmän sentään ihminen kaipaa.

  2. Vanhojen pelien irvikuva tuo minustakin on, mutta siinä metatason vitsissä juuri oli ehkä yksi tärkeä syy sille, että jaksoin tuota noinkin kauan; idealtaan klassiset (toteutukseltaan hyvätkin) pelithän olen kokenut kuolettavan tylsinä jo pitkään.

    Tokihan itsekin ajattelin etukäteen, että voiko enää idealtaan tyhmempää peliä ollakaan. Ei voi, mutta sisältä päin koettuna se tyhmyys olikin humoristista ja vapauttavaa.

    Mutta tietty edelleenkin olen äärimmäisen yksinkertainen ja muutoinkin yksitoikkoisuuteen kallellani oleva ihminen, että ehkä tämä peli sitten vaatii vähän sellaista ihmistyyppiä toimiakseen.

  3. Minulla se raja tulee vastaan palastenyhdistelypeleissä, sellaisissa kuin Bejeweled; taitaa olla aina pelityyppi jota olen enää muutamaan viime vuoteen jaksanut. (paitsi Windowsin Mahjongia on tullut viime aikoina hakattua… sad, I know) (ja samaan sarjaanhan sekin kai kuuluu) Sen yksinkertaisempi ei enää tunnu peliltä. Ja ymmärsinhän minäkin tuon jotenkin ironiseksi koko Cookie Clickerin, mutta ilmeisesti älyluureille on tuonkinlaisista klikkipeleistä jo kehittymässä genre. Ahistavaa.

  4. Paluuviite: Kanna pitkin

Comments are closed.