Ristus kaikkivaltias että on selkä kipiä. Hyvällä tavalla (viivästynyttä lihaskipua) mutta niin massiivisesti, että haittaa kaikkea olemista ja tekemistä. Istuminen sattuu, seisomaan nouseminen sattuu, käden ojentaminen sattuu, kyljen kääntäminen sattuu, hengittäminen sattuu, pyöräileminen sattuu. Pysähtyessäni liikennevaloissa meinasin menettää sulkijalihakseni hallinnan kun vihlaisi niin perinpohjaisesti munaskuita myöten. #

Onneksi oli rintapäivä tänään, sekin onnistui vain juuri ja juuri. Jos ei kipu huomiseen mennessä ole yhtäkkisesti kaikonnut, on pakko jättää se selkäpäivä väliin (tai tehdä jotain muuta). Ei kipeiden lihasten rääkkääminen sinänsä ole vaarallista, mutta kun kipu on tuollaista vihlovaa, sitä väkisinkin vaistomaisesti alkaa jännittää vääriä lihaksia niitä salamaniskuja vältelläkseen, hengittää huonosti jne. ja sitä kautta lisää loukkaantumisriskiään. #

Toivon mukaan tämä nyt kielii siitä, että selkääni on vihdoinkin syntymässä sieltä ilmiselvästi tähän asti puuttunutta hermotusta & lihaskuntoa. (Tämä on täysin epätieteellistä toiveajattelua.) #