…ja sitten tapahtuu X. #

Välitön reaktioni on hämmästys ja epäusko, mutta vaikka kuinka hieron silmiäni, siinä se on, kiistämättömänä edessäni. Mieleni etsii vimmatusti reittiä sen ympäri voidakseen lisätä senkin vain tähän saakka poikkeuksettomana jatkuneeseen todisteiden ketjuun, mutta se, mitä edessäni on, on jotain niin poikkeavaa, niin erilaista kuin mikään tätä ennen, että tiedän jo nyt, etten enää milloinkaan voi sitä kieltää, enkä sulauttaa sitä osaksi entistä. #

Kätken kuitenkin hämmennykseni suurimmaksi osaksi sisälleni, ulospäin sitä hädin tuskin huomaa. Tarvitsen aikaa tämän sulatteluun. Ehkä sittenkin huomaan erehtyneeni. #

Myöhemmin, rauhassa, yritän palata vanhoihin kuvioihini, vanhoihin ajatuksiini. Huomaan kuitenkin tapahtuneen palaavan mieleeni yhä uudestaan, eikä sen yhteensovittamaton ristiriitaisuus aiemman kanssa ole vähentynyt lainkaan. Tunnen hienoista pelkoa, koska alan vähitellen käsittää, että minun on taas alettava alusta: on hylättävä aiemmasta kaikki, mikä ei sovi yhteen tämän kanssa, ja sellaista on näinä vuosina kertynyt niin paljon, että käytännössä joudun taas kerran aloittamaan lähes tyhjästä. #

Samalla tapahtuneen sisältämän merkityksen takia jokin on kuitenkin täysin päinvastoin kuin aiemmin. Aiempien todisteiden ympärille rakentunut totuus oli lohduton, täysin vailla toivoa. Kaikki ilo katosi sen ytimessä olleeseen mustaan aukkoon. Tämän uuden sisimmässä sitävastoin on juurikin toivo, lohtu, elämän henki, ehtymättömältä vaikuttava voimanlähde, jonka käsitteleminen on vaikeaa vain siksi, että se säteilee niin voimakkaasti, että sitä ei voi pidellä tai edes katsoa suoraan kovin pitkään. Se polttaa kuin miljardi aurinkoa. #

Tunnistan sen, se herättää muistikuvan siitä kuinka minulla nuorena oli aivan sama tunne. Muistikuvan voimakkuus liikuttaa minua niin että itken. Se on kuin vanha ystävä, jonka olen luullut menettäneeni lopullisesti, mutta joka nyt yhtäkkiä onkin tullut takaisin, ja tismalleen sellaisena kuin olen hänet muistanut: vahvana, kannattelevana, minua yhtä lämpimästi rakastaen kuin miten kallisarvoisena itsekin häntä silloin pidin. #

Tämä tilaustyönä tehty tarina on fiktiota. #