Yt hyvä, lihaksisto symmetristä, normaali/hoikka ruumiinrakenne. Vaikeuksia saada paitaa päältä, tarvitsee avustusta, oikeaa yläraajaa ei juuri lainkaan saa itse liikutettua/välttää kaikkea liikettä. Palpoiden kipu pahiten subakromiaalisesti paikantuu, distaalisesti voimat ja tunto sym. Hauislihasliikkeet sattuvat jnk verran. Muut alueet olkanivelen seudussa tai hartialla eivät arista. Abduktio aktiivisesti noin 15 astetta, passiivisestikaan ei kipujen lisääntyessä päästä kuin 70 asteeseen. Elevaatio aktiivisesti noin 50 astetta, passiivisesti onnistuu ad 180 astetta, kipukaari-tyyppisesti kipu pahimmillaan 50-90 astetta, alas laskiessa melkein pahemmin kuin nostettaessa. Ulkorot ok, ei arista. Sisärot saa lapaluiden alaosan tasolle selän taakse keskiviivaan, vasemman käden saa normaaliin tapaan lapojen yläreunan tasolle sormenpäät. #

Suunnitelma #

Nyt siis mahdollisen jänne-ärtymän tai subakromiaalibursiitin aiheuttama akuutti oireisto. Suositellaan alkuun kaikkei liikettä välttämään joitakin päiviä, mutta mahdollisimman pian ainakin passiivisesti liikeradat, jotta ei jäykistymistä. Riittävä kipulääkitys: 1 g x 3 parasetamolia ja tilalle iltaisin Panacod ainakin aluksi. #

Jokseenkin sama suunnitelma kuin mitä olisin noudattanut tuolla käymättäkin. Ylipäänsäkin olen sitä mieltä että keho parantaa itsensä kaikkein parhaiten, jos kyse on tällaisista pikkujutuista, joiden puitteissa on kuitenkin vielä edes hädin tuskin mahdollista liikkua ilman apuvälineitä. Liikutaan kivun puitteissa ja varovaisesti liikeratoja ja vastuksia vähitellen kasvattaen. Siten se pohjekin aikanaan lopulta parani, vaikka aikansa toki otti. Mutta koska kuitenkaan en ole asiantuntija, oli viime yön edelliseen verrattuna pahentuneen tuskailun jälkeen pakko käydä hakemassa uskolle vahvistusta. Olisihan ollut mahdollista, että kyse olisi sittenkin ollut jostain totaalihajoamisesta, jollaiset kyllä pitää tässä akuuttivaiheessa pönkätä paikoilleen ja kerta kaikkiaan liikkumattomaksi. #

Ärsyttävä ja hivenen yllättävä havainto on se, että olen tässä nyt käytännössä kokonaan kuntosalikelvoton. Siinä missä revenneestä pohkeesta huolimatta voi treenata ylävartaloa aika hyvin, kipeän olkapään takia ei voi treenata mitään, edes jalkoja. No periaatteessa ihan joitain pelkkiä reiden koukistuksia ja ojennuksia voisi penkillä istuen vemputtaa, mutta minusta se ei ole sen vaivan arvoista, minkä sinne salille ja sieltä pois vääntäytyminen tässä kunnossa kaikkinensa vaatisi. En voi kantaa pyörää rappusissa ja etenkin tuo pukeutumiseni on tosiaan ihan invalidin touhua nyt. Tänä aamuna jätin t-paidan ihan suosiolla pukematta ja ujuttauduin vain suoraan armeijan pooloon, joka on venyvää kangasta ja jossa on iso (vetoketjullinen) kaula-aukko. #

Pääsinpä muuten sattumalta saman päivystyslääkärin puheille kuin alkuvuodesta, kun ensimmäisen kerran pyrin takaisin psykiatriaan. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta koko täällä asumisen aikana, kun olen saman lääkärin kanssa asioinut toistamiseen, jollei lasketa reseptien uusimisia ja kolesterolikontrollituloksia. Nytkin huomasin omalääkärini nimen taas tässä vuoden sisällä jo vaihtuneen. #

Tuo päivystyslääkäri on skarpin ja pätevän oloinen nuori nainen. Vain lihaksistoni symmetriasta olen diagnoosissa eri mieltä, tosin ehkä häneltä jäi vain olkapään tutkimuksiin keskittyessään esim. vatsalihaksieni (synnynnäinen) epäsymmetria huomaamatta. Mikä sekin on tietysti merkki pikemminkin ammattitaidosta kuin -taidottomuudesta. #