Nykänen omin sanoin

Dokumenttiprojektin Nykänen omin sanoin (tätä kirjoittaessani Areenassa vielä pari päivää) oli erittäin hyvä. Ainakin minunlaiselleni, jonka aiempi mielikuva Matti Nykäsestä oli pelkkä lööppijulkisuuteen perustuva karikatyyri vailla syvyyttä, ja lisäksi vailla mitään mielenkiintoa mielikuvan syventämiseen. #

Yleensä kartan urheilijadokkareita, koska tavallisesti ne onnistuvat vain vahvistamaan käsitystä kohteensa yksiulotteisuudesta. Mutta Nykänen omin sanoin vangitsee otsikolle uskollisella kerrontatavallaan, ja samalla sillä alleviivataan tehokkaasti sitä miten tiukasti Nykäsen urheilu-ura ja ylipäänsä koko julkinen elämä huippuineen ja pohjanoteerauksineen on aina ollut lähtöisin miehen omasta, voimakkaasta luonteenlaadusta. #

Nykänen on ehdottomasti poikkeusyksilö, mutta samalla kuitenkin jotenkin perin tavanomaisella suomalaisella tavalla: paljon herkkyydestä kumpuavaa kipuilua, jonka vastavoimana tolkuton määrä sisua ja sinniä. Se on kuluttava yhdistelmä, joka vain harvoin tuottaa yhtä menestyviä huippu-urheilijoita kuin Nykänen oli. Yhdistelmä saattaisi ehkä toimia jossain taitoluistelun kaltaisessa, herkkyyttä erityisesti vaativassa lajissa, mutta myönnän suoraan, että mielikuvani siitä lajista on yhtä pinnallinen kuin mielikuvani Nykäsestä ennen tämän dokkarin katselua oli. #

Jokaista nykästä kohti on varmasti vähintään viisi samalla ominaisuusyhdistelmällä siunattua tapausta, joiden elämä poikkeaa tavallisesta pelkästään siten kuin Matti Nykäsen mäkihyppyuran jälkeinen elämä on tehnyt, ilman niitä aiempia menestysvuosia. #