Näillä ei ole mitään yhtenäistä arvotusta. Joillekin olen kateellinen, useimpia kohtaan minulla ei ole mitään erityisen suuria tunteita. Tämä on otsikon mukaisesti vain luettelo ihmistyypeistä, joihin samaistumisen koen äärimmäisen vaikeaksi. #

Näyttelijät

Esiintymishalu ylipäänsä, mutta näytteleminen tuntuu jotenkin erityisen vieraalta.

Kilpaurheilijat

Itsensä voittamisen ja kehittymishalun ymmärrän luullakseni erittäin hyvin, mutta toisten kanssa kilpailun halua en ollenkaan. Erityisen käsittämätöntä tämä on tietysti yhdistyneenä edelliseen, eli yleisön edessä kilpailusta nauttivat urheilijat.

Koomikot

Tähänkin sisältyy tietysti esiintymistä, mutta hauskojen tyyppien luontainen kyky vitsailla melkein mistä vain tuntuu minusta yliluonnolliselta.

Runoilijat

En käsitä runoutta, en edes lukijana, ja niinpä sen luominen on kaksin verroin käsittämätöntä.

Luovat ihmiset ylipäänsä

Ymmärrän tuloksien johtamisen alkuehdoista sääntöjä noudattamalla, mikä on luomisen vastakohta. Teknisen suorituksen (maalaaminen, laulaminen) onnistumisen viehätyksen ymmärrän kyllä, mutta jos siinä ei ole kyse jotain kiinteää ideaalia kohti pyrkimisestä eli mahdollisimman tarkasta sääntöihin mukautumisesta, en ymmärrä mistä siinä on kyse.

Esteetikot

Yksinkertainen on minusta parempaa kuin monimutkainen, funktionaalinen parempaa kuin ei-funktionaalinen, ja siinä kaikki mitä tiedän kauneudesta, ja toimintaani ohjaavan estetiikan koko määrä. Kauneuden tavoittelu keskeisenä elämänarvona on minulle täysin käsittämätöntä.

Psykopaatit

Lähimmäksi pääsen ajattelemalla sosiopatiaa, jos sillä tarkoitetaan lapsuuden oloista selviytymisen keinona muodostunutta suojamekanismia. Ei siis aitoa tunnekylmyyttä, vaan niin vahvaa tunteiden kieltämistä, että itsekin uskoo ettei niitä ole, ja ne näkyvät vain fysiologisia reaktioita mitattaessa. Olen kieltänyt itseltäni joitain tunteita yhtä vimmatusti, ja tämä saattaa siksi olla tämän listan ihmistyypeistä minulle helpoin samaistuttava.

Selkärangattomia lemmikkeinä pitävät

Käärmeet kykenen vielä joten kuten ymmärtämään, mutta minun on vaikea kuvitella iloa eläimestä joka on niin kaukana ihmisestä kuin selkärangattomat ovat.

Vaikeista sosiaalisista tai psyykkisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä työkseen auttavat, hyvät, empatiakykyiset ihmiset

Erityisesti kaltoinkohdeltujen lapsien auttajat. Miten sellaista työtä voi ei-psykopaattinen ihminen kestää päivääkään menettämättä täysin toivoaan? Toisin sanoen empatiakykyiset ihmiset, jotka kykenevät kytkemään sympatiansa pois päältä ilman että empatia sammuu samalla.

Seksuaaliset ihmiset

Nuorena vielä tuntui, että suhtautumiseni sukupuoliasioihin voisi kehittyä luontevaksi, mutta niin ei lopulta koskaan käynyt. En ole aseksuaalikaan (luultavasti), vain kovin seksikielteinen. (Tässä kohtaa tuntuu jostain syystä tarpeelliselta korostaa uudestaan, että kyse ei ole ihmisten arvottamisesta. Suhtaudun kielteisesti seksiin vain omalla kohdallani, ja muiden seksiasiat eivät minua kiinnosta.)

Homoseksuaalimiehet

Vielä tarkemmin sanottuna nimenomaan klassisesti maskuliinisina pidettyjä piirteitä puoleensavetävinä pitävät miehet. Samoista pitävät heteronaisetkin ovat melkein yhtä käsittämättömiä, mutta sitä pystyn jonkinlaisen negaation kautta ainakin kuvittelemaan vähän ymmärtäväni. Miehistä pitävien miesten kohdalla pitäisi tehdä kaksinkertainen negaatio, ja se on vissiin aivoilleni liian monimutkaista. (Miksi kaksinkertainen? Luulenko olevani enemmän nainen kuin mies?)

Klassisen, stereotyyppisen feminiiniset naiset

Siis ne kynsilakasta, naistenlehdistä, miehistä, hameista sun muista tykkäävät naiset, jotka pelkäävät kaikkia keittiöveistä monimutkaisempia työkaluja. Melkein yhtä outoja minulle kuin hämähäkkieläimet.

Aikuiset

Ei-monomaaniset ihmiset, joiden elämässä on eri osa-alueita, joiden kesken he huomionsa jakavat omien arvojensa perusteella (siinä joskus paremmin, joskus huonommin onnistuen), eivätkä he välttämättä menetä kaikkea toivoaan ja elämäniloaan, jos jollain osa-alueella menee välillä vähän heikommin kuin he haluaisivat. Monet näistä osa-alueista ovat tulevaisuuteen tai ainakin jatkuvuuteen suuntautuneita (työ, perhe, asuntolaina). Ihmiset joilla on periaatteessa realistisia haaveita tai toiveita asioiden kehittymisestä.

Huomattava luettelosta puuttumisellaan on sosiaaliset ihmiset. Vaikka itse olen lähes täydellisen ihmiskielteinen ja erakoitunut, kykenen silti kuvittelemaan miltä (luulen, että) tuntuisi, jos kokisi muut ihmiset niin mielenkiintoisina, että sosiaaliset kontaktit tuntuisivat tarpeellisilta. Vaikka luulenkin minulla olevan vähän tuota mielenkiintoa, koen ihmiskontaktit niin valtavan kuluttavina, ettei sen vähäisen mielenkiinnon ruokkiminen ole lähimainkaan niiden kontaktien arvoista. #

(Muita ehkä kiinnostavia puuttuvia: uskovaiset, riippuvaiset, poliitikot.) #