Ensimmäisessä unessa oli kesä. Menin entistä avopuolisoani (R) piiloon vanhaan autonromuun, jonka olin sisustanut omaksi luolakseni, ja kyyhötin siellä kädet silmillä. Tunsin kosketuksen selässäni, ja luulin tulleeni löydetyksi, mutta kun avasin silmäni, näin peilistä, että päälläni ryömikin vain tuhansittain hyönteisiä. Helpotus ei ihan voittanut kammottavuutta. #

Toista unta en nyt muista. #

Kolmannessa oli syys- tai talvipimeä (ne iänikuiset suurpainenatriumkatulamput) ja olin vanhempien kyydissä menossa junalle Kemijärvellä. Isä ajoi vahingossa liikenteenjakajan väärältä puolelta, ja kytät olivat heti vilkkuvaloineen perässä. (Poliisit poislukien näin kävi oikeasti joku 30 vuotta sitten, kun olimme automatkailemassa jossain etelän isossa kaupungissa. Silloinkin oli yömyöhä, eikä kaduilla siksi ollut muuta liikennettä.) #

Neljännessä olin jossain juhlassa, vähän kakkiaisia muistuttavassa, ehkä omassani. Paikalla oli paljon sukulaisia. Yksi niistä (juopoista) yritti jotain piilovittuilua, mutta en tarttunut syöttiin, sillä ajattelin, että mitä nopeammin saan nämä muut täältä pois, sitä enemmän kakkua minulle jää syötäväksi. #

Myös Veloena oli siellä. Kysyin jotain henkilökohtaista, mutta hän torjui kysymykseni kohteliaasti, ja minä tunsin lievää häpeää, mutta kiitin kohteliaisuudesta, koska olin torjunnan pehmeydestä aidosti kiitollinen. #