Nousin kaksikymmentäviisi yli viisi. Ei väsyttänyt kovin paljon. #

Salille lähtiessäni huomasin, etten ollut muistanut eilen ladata juoksukelloa, ja vähän jännätti että riittääkö siinä virtaa. Normaalisti lataan sitä aina salilta tultuani sen aikaa kun syön, ja se riittää aina hyvin seuraavaan päivään. #

Kävin polkemassa saman ohjelman kuin viime viikonloppuna. Se vähän niin kuin pakko, koska lukkarissa (hukkarissa HEH HEH) tuo kahdeksalta alkava on lauantaiaamupäivän ainut keskitasoinen (muut ovat helppoja). #

Sunnuntaina olis kyllä tarjolla kovatasoistakin ohjelmaa, ja se alkaisi tuntia myöhemmin kuin tämä, ettei ennen kuutta tarvis nousta ehtiäkseen. Ja arkena tietysti kanssa eri ohjelmia, mutta niiden käyttämiseksi pitäisi muuta saliohjelmaa sitten mulkata vähän isommin. #

Paljon paremmin jaksoin kuin viime viikonloppuna, kun ei jalkatreeni painanut yhtä tuoreena jaloissa (edes perseessä ei kumma kyllä tuntunut se persprässi) eikä pyörän tekniikan hallinta tai ohjelman seuraaminen enää vaatinut yhtä paljon keskittymistä kuin ensimmäisellä kerralla. Polarissakin piisasi akkua vielä kotimatkallekin. #

En käynyt suihkussa, vaihdoin vain kuivan vaatekerran ja käppäilin kotiin. Mennen tullen kuuntelin Actual Innocencen jakson 307 (Malcolm Scott ). Tämä uusi formaatti on minusta huonompi kuin vanha, jossa Brooke haastattelun lomassa selvensi asioita erikseen äänittämillään kerrontaosuuksilla. Nyt jaksojen pääsisältö on pelkät hyvin vähän leikatut haastattelut, jolloin moni asia jää epäselväksi. Raa’at haastattelut ovat vähän turhan raakileita, mikä ei ole haastateltavien eikä haastattelijoiden vika (Demarchoe Carpenterkin on ihan hyvä juontaja- ja haastattelijapari), vika on leikkaamossa. #

Toivontiellä pitkä, hoikka nuori mies ojensi minulle Voivatko kuolleet elää uudelleen? -traktaatin. #

Kotiin tullessani kävin pyykkituvalla. Varauskirjassa oli yllättävän täyttä, piti ottaa iltavuoro. #

Kotona söin riisipuuron, viilin, jogurttia ja 2 panaania. Sitten lähdin kävelylle. #

Kävelyllä kuuntelin neljännen jakson Kyberyksiä (”Lohkoketjut ja kryptovaluutat, vieraana Henry Brade”), joka oli erittäin mielenkiintoinen, sitten The Trail Went Coldin jaksot 38 ja 32 (Mary Shotwell Little ja Terri McClure). #

Aurinkoista, vähän tuulta, liukasta. Palatessani kävin Prismassa. #

Kotona kävin suihkussa, sitten panin ensi viikon kaalihirven tulille ja söin päivällisen. Ruuan valmistuttua join yhdeksän kupillista kahvia ja aloittelin tätä eeposta. Kuuntelin Serenades Show -jaksot 011-013. #

Vein biojätteet molokiin ja pyykit pesutuvalle pyörimään. Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi, sitten kävin siirtämässä rummuttavat pyykit kuivausrumpuun, toin loput tänne ja ripustin. Paistoin pizzan. Kävin hakemassa loput pyykit kuivausrummusta ja taittelin kaappiin. #

Söin pizzan ja pari Omar-munkkia. Katselin Eraserheadin. En tiedä paljoa vauvoista, mutta kyllä tuo oli ihan vastasi käsitystäni niistä ja vanhemmuudesta. #