Nousin kahtakymmentä vailla kuusi, väsytti saman verran kuin eilisaamuna. #
Kävelin salille. Jonkin verran tuuli, häiritsi Sinuhen (jakso 14) kuuntelua (tuuli tarttuu Jabroihin pahasti). #
Aloitin mavella. Oikein hyvät puitteet sille siellä. Painokiekot ovat vähän kahvakuulien tapaan kaikki standardikokoisia halkaisijaltaan, vain paksuus vaihtelee painon mukaan (5 kilosta ylöspäin 5 kilon välein, ainakin 20 kiloon saakka). #
Sikäli hankalaa vain, että ne ovat kaikki myös saman värisiä (mustia), ja jo heti 10-kiloisia ja sitä isompia on vaikea erottaa toisistaan, varsinkin ilman silmälaseja. Mutta se hankaloittaa vain latausvaiheessa. Nostellessani oikeastaan tykkäsin siitä ettei peilikuva juurikaan muuttunut vastuksen vaihdellessa, se jotenkin helpotti keskittymistä. #
Vähän vähemmän jaksoin nostaa kuin viimeksi, jos oikein muistan. Tosin tuolla ei ollut varsinaista sumotankoa niin kuin entisellä salilla, ja se sumotanko saattoi olla vähän kevyempi. #
Maven jälkeen tein koukisteluja, sitten kelkkaprässiä, sitten pohkeita istuen. Olin varannut rannesiteet mukaan siltä varalta että pitää sitoa jalat, sillä polvien nivelsiteitä on kummasti kivistänyt tässä ehkä viikon verran. Mutta ne kivut kaikkosivat heti kun jalat oli pantu töihin. #
Aika paljon porukkaa oli, mutta olin sillä lailla sopivasti synkassa, että laitteet olivat vapaina minun niihin vaihtaessani, ja minun jälkeeni sitten muut saivat tapella niistä keskenään. Ilmeisesti tiistaiaamu on aika monella jalkapäivä siellä, mutta minulle tämä oli poikkeus (huomenna pitää ehkä jaksaa parit treenit tehdä, niin parempi ettei kumpikaan niistä ole jalkatreeni). #
Kävelin kotiin. Kotona söin riisipuuron, viiliä ja jogurttia, pari veriappelsiinia. Imuroin jäteastiakelkan (tiskipöydän alakaapissa), ja kun kerta imuri oli esillä, niin saman tien eteisen ja vähän keittiönkin lattiaa. #
Vein biojätteet molokiin ja lähdin kävelylle. Viisi astetta lämmintä, mutta kunnon vesisadetta oli luvassa, joten otin sateenvarjon mukaan. Vähän kuitenkin vain ripsi vettä, ei satanut kunnolla. #
Kuuntelin Sinuhen jaksot 15-17 ja vielä vähän 18:n alkua. Alan olla kurkkuani myöten täynnä sitä ainaista ryyppäämistä siinä. En siitäkään muista, oliko se kirjassa yhtä keskeistä, vai onko sitä vain tuossa sovituksessa ylikorostettu kirjailijan muistoksi tai muuten vain suomalaisuuden pakottamana.1 #
Palatessani kävin Prismassa. Kotiin tullessani pesutuvan edustalla oli Oulun Kuivaustekniikan auto. Kun olin suihkussa, talon rakenteita pitkin kantautui jostain jysähtelyä, ehkä pesutuvalla tehdään jotain. #
Söin päivällisen. Tätä kirjoittaessani join kuusi kupillista kahvia ja kuuntelin Resident Advisoria (621: Grouper, kaunista tunnelmointia), sitten Musiikkia vanhasta Euroopasta -jaksot Sinfonia a quattro ja Boccherinin sellokonsertto. #
Ulapalta ilmoitettiin pyöräni olevan valmis, jonotilanteen perusteella odotettavissa ollut viikko siinä tasan kesti. #
Leikkasin ja viilasin sormenkynteni. #
Katselin The Monster Report -jakson 26 (Godzilla 1985 with Kyle Yount) ja plarasin Jodelin läpi. #
Illalla vein futonin päältä petivaatteet pesutuvalle pyörimään, kun koneet sattuivat olemaan vapaina. Mutta täkki ei mahtunut koneeseen, joten jouduin ähräämään sen vielä takaisin säkkiin, vaikka en olisi enää halunnut lähmiä sitä yhtään enempää. Pian tämän jälkeen ilmestyi käteen uusi purema. #
Tekisi mieli polttaa kaikki. #
Alaviitteet #
-
1 Ainakin vauvapalstan mukaan joskus on ”keskusteltu, missä suomalaisessa romaanissa juopotellaan eniten. Se on Sinuhe, jossa viinin virtaamisella ei ole mitään rajaa.” ¶ #
Jysähtely saattoi olla peräisin ilmavoimien harjoituksista.