Näin koko yön taas tosi eläväisiä unia. Yhdessä isä oli kaatanut jääkarhun ja oli leikkaamassa lihoja sen tassusta. Toisessa yritin jallittaa kolmea mormoninaista, jotka yrittivät käännyttää minua. #
Nousin kahdeksalta. Ei väsyttänyt. #
Ovesta ulos astuttuani huomasin unohtaneeni mp3-soittimen, joten palasin hakemaan sen. Porraskäytävän alaovesta ulos astuttuani huomasin unohtaneeni salikortin ja lukon, joten palasin hakemaan ne. Salille tullessani huomasin unohtaneeni lähtiessäni käynnistää sykemittarin. Että niin hyvin sujui tänä aamuna. #
Alppitien Toivontien-pään suojatie oli maalattu. Tiemerkintöjen maalarit ovat ahkeroineet viime aikoina, siellä sun täällä on tötsillä suojattua tuoretta valkoista maalia. #
Salilla tein vatsalihaksia ja olkapäät. Vatsalihakset vähän niin ja näin, mutta olkapäätreeni tuntui ihan hyvältä. #
Kävelin kotiin. Mennen tullen kuuntelin The Trail Went Coldin jakson 76 (Michael Johnston, Rochelle Robinson, and Kurt McFall). 15 astetta, mutta pilvistä ja omituisen kylmä tuuli. #
Kotona söin riisipuuron ja appelsiinin, sitten lähdin pyörällä käymään apteekissa ja Prismassa. #
Näin keskiviivamaalareita ajelemassa maalikoneellaan Koskelantien Oulunseläntien-risteyksen kohdalla. #
Palatessani ajoin mutkan kautta ja viimein Hankasentien kautta Mustasuontielle. Tuo enimmäkseen Hankasentiestä koostuva pätkä Maijantien ja Märssytien välillä on ollut mysteeri, koska olen aina Hankasentietä Koskelan koulun suunnasta lähestyessäni kääntynyt Maijantien suuntaan, ja taas Mustasuontien viertä Prisman suuntaan ajaessani kääntynyt viimeistään Märssytien kohdalla. #
Minulla on kyllä ollut aika hyvä veikkaus siitä miten tuo väli menee, mutta kaikki sen ympäriltä on päässäni konkreettisen tuntuisena mallina, joka on muodostunut paikan päällä kulkien. #
Kotona silppusin salaatin ja kuuntelin Muistojen bulevardin jakson Anttilan keväthuumaus, sitten panin potut kiehumaan ja kävin suihkussa. Söin päivällisen. Tätä kirjoittaessani join kuusi kupillista kahvia ja kuuntelin Muistojen bulevardin jaksot Äidin tyttö ja Jazztyttö, sitten Ibiza Voice Podcastia (570: Ralph Lawson, vihdoin sentään kunnollista). #
Vein biojätteet molokiin. Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi. Pallotin reisiä. #