Näin jotain unta niistä Perikadon sairaalakohtauksista, joissa Kriminalisti esitti lääkäriä. Unesta mieleen jäi lähinnä herr Obarst, joka on eversti saksaksi, mutta näköjään väärin kirjoitettuna, ja sekin vain siksi, että siitä edelleen mieleen jäi pyörimään Karsten Obarskin nimi, jonka tätä ennen olin viimeksi muistanut ehkä semmoiset 20 vuotta sitten. #

Nousin seitsemältä. Aina vain tekisi mieli nukkua. #

Kävelin salille. Viisi plusastetta, sateli välillä vähän, sateenvarjo oli tarpeen. Tein vatsalihakset ja olkapäitä, ei ollut olkapäissä oikein voimia. Ehkä vähän vähemmän porukkaa oli kuin eilen. #

Kävelin kotiin. Söin riisipuuron, sitten kävin kävelyllä. Sateli edelleen silloin tällöin. Ranta-Koskelassa juliste etsi kadonnutta Maija-kissaa. Muurahaispuiston laidalla vilahti joku pikkujyrsijä mättäiden välissä. #

Kotona panin kuulokkeet ja soitinpuhelimen latautumaan. Parin päivän kuunteluihin niissä näköjään akkua piisaa näillä keleillä (paljon toisen päivän ylikin, mutta kolmantena päivänä saattaisi jommasta kummasta mehu loppua kesken). Panin potut kiehumaan ja kävin suihkussa, sitten söin päivällisen. Join kuusi kupillista kahvia ja aloittelin tämän kirjoittamista. #

Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi. Vastasin pitkään gallup-kyselyyn. Ikkunashoppailin rautaa. #