Kävinpäs tänään taas oikein elokuvateatterissa pitkästä aikaa. Tätä edellinen kerta taisi olla tammikuussa 2017, kun kävin katsomassa Arrivalin (josta tykkäsin, vaikken näköjään kirjoittanut siitä mittään). #

Godzilla II: King of the Monsters oli ensimmäistä parempi! Melkein täsmälleen samoilla ansioillakin, mutta tässä kaikki nupit oli käännetty 11:een. #

Ihmissuhdediipadaapa oli onneksi poikkeus, sillä sitä oli sopivan vähän, ja se vähäkin enimmäkseen toimivaa. Alussa olin vain vähän, että onkohan multa jäänyt joku jatko-osa tässä välistä, kun päähenkilöiden taustaa avattiin takaumilla, jotka näyttivät ihan ”tapahtui edellisjaksossa” -kertaukselta. #

Vanhojen Mothra-elokuvien ympäristönsuojeluteema oli tässä aika vahvasti esillä, mutta itse Mothran osuus jäi lopulta minusta harmillisen pieneksi (ainakin vrt. Godzilla vs. Mothraan, ja siihen mitä Monstrumin hehkutuksen perusteella toivoin). #

Tribuuteissa tykkäsin erityisesti tohtori Serizawan (karismaattinen Ken Watanabe) käänteisestä loppuratkaisusta. #