3. kesäkuuta 2021: Playing a part, darling you’re so

Näin unta, että jäädyin näytelmässä. Kävin ajelemassa vakiokierroksen molempiin suuntiin, ja Prismassa. Kuvasin paljon perhosia, karttaperhosenkin.

Pistokohtaa jomotti yöllä vähän ja tänään vähän enemmänkin. Kuuluu asiaan, siitä mainittiin siellä esipuheessa. #

Näin koko yön unia, joissa olin peruskouluaikaisen luokan kanssa milloin missäkin. Ensimmäisessä esitettiin jotain (kökköä scifi-)näytelmää/elokuvaa, ja kaikki muut improvisoivat ja sovelsivat itseään rooleihinsa aivan uskomattoman hyvin, mutta kun tuli minun repliikkieni aika, niin en muistanut niitä yhtään, en edes sellaisina kuin ne olivat käsikirjoituksessa. #

Näin kävi kerran oikeasti ala-asteen joulunäytelmässä, mutta onneksi oli kuiskaaja. Tuon viimeöisen huomasin olevan unta, joten peace outtasin sieltä heti huisvittuun. #

Nousin 6.08. Väsytti jonkin verran. #

Kävin ajelemassa vastapäiväkierroksen. Reilut +11 ° jo silloin, selkeää, olematon tuuli. Järkkärin otin mukaan ja hyvä niin, sillä paljon oli taas nähtävää. #

Pientä ruskeaa mittaria (metsä-?), ehkä useampiakin eri lajeja, mutta vain yhden sain kuvatuksi jotenkuten auroraojalla (jossa ei auroria). #

Otin siitä vahingossa stereokuvankin. #

Herukka istahti pohkeelle niin että vain hädin tuskin kurottamalla sain objektiivin tarkennusetäisyydelle siitä. Eikä meinannut lähteä, vaikka minä jo meinasin, ja sen merkiksi varovasti aloin liikuskella. Vasta vastaantulijan ohi suhahtaessa nousi siivilleen. #

Metsänoki-lookalikejä (metsäpapurikko ja suonoki ainakin) oli ilmaantunut, ja saman tien korvanneet valtalajina vielä viimeksi olleet suruvaipat, joita nyt vain yhden näin, siinä missä näitä oranssirenkaisia puolenkymmentä. Luulin näistä tietenkin metsänoiksi, mutta ne ilmestyvät vasta myöhemmin kesällä. #

Nokkonenkin pitkästä aikaa, ja kyy, jälkimmäinen samassa kohtaa mistä lonkalta ammuin viime kesänä yhtä. Perstuntumalta niitä on ollut tähän mennessä vähemmän kuin aiempina keväinä, kun en siellä Talvikankaan takanakaan ole vieläkään nähnyt yhtään. #

Nokkosellakin näköjään silmäkuvio. #

Hopeatäpläsuoralla (yhdellä monista; tämä Kuivasjärven viljelypalstan ja Oinaansuon vieressä) karttaperhonen! Olen kyllä ollut tietoinen tämän olemassaolosta, ja ajatellut, että olisi kiva kuvattava, mutten ole nähnyt niitä tuolla reitillä aiemmin, niin en olisi kuvitellut sieltä löytyvän. Kohtalaisen arka oli, mutta tunnistettavan kuvan sain kuitenkin. Erityisesti (erityisen harmillisesti) eponyymisestä alapinnasta en yhtään. #

Paluumatkalla kävin Prismassa. #

Kotiin palattuani söin riisipuuron, sitten pötköttelin ja luin päivityksiä. #

Join 3,5 kupillista kahvia. Perkasin aamun kuvasaalista ja kirjoittelin tätä. Söin patukan. #

Kävin ajelemassa myötäpäiväkierroksen. Suruvaipat ovatkin iltavuorossa, nuo metsänoen kaltaiset aamu-. Amiraalipaikan suruvaippa hyökkäili kypäräni lippaa kohti, luuli vissiin kilpailijaksi. #

Kuusamontien alituksen mutkassakin nyt karttaperhosen näköinen. Ehkä ne eivät olekaan niin tavattomia tuolla reitillä kuin luulin, mutta ajaa tohotin taas aivan liian lujaa sitä päin, ettei edes kannattanut yrittää kuvata, joten sovitaan että se oli vain pienehkö nokkonen. #

Aurorakoiraita näin montakin, eri paikoissa (ei auroraojalla kuitenkaan; vähän tallin jälkeen ensimmäinen, Hiukkavaarassa kaksi, yhden Hietasaaren rantareitillä), tavanomaisen levottomia. Räiskin niitä maksimisyväterävyydellä eli minimizoomilla, jotta saisin nyt edes yhden dokumentoidun havainnon näin aluksi. #

Kotiin palattuani panin tattaririisiä kiehumaan, kävin suihkussa, sitten söin päivällisen. Latasin ja käynnistin astianpesukoneen. #

Jatkoin kuvasaaliin perkuuta. #

Tyhjensin astianpesukoneen. Paistoin ja söin kesäkurpitsarisoton. #

Viihdekulutus #