Nousin 8.59. Ei väsyttänyt kovin paljon. #

Aamupuuron syötyäni käväisin Prismassa. Selkeää, +20 °. Palatessani Koskelantieltä käännyttyäni amiraali pölähti ilmoille pusikosta. #

Ennusteessa oli taas iltapäiväksi ukkosta, ja sen jälkeen monta päivää sadetta, niin ajattelin, että pitää vielä käydä yrittämässä sitä ohdakeperhosta, kun ei tiedä koska taas seuraava tilaisuus. Käppäilin siis kameran kanssa taas sinne Mannisenojan taakse, ja vähän aikaa siellä hiiviskeltyäni löytyi kuin löytyikin! #

Pienempi oli kuin olin kuvitellut, ainakin tämä yksilö, ja paljon vaikeammin havaittavakin: aina kun en seurannut mihin se laskeutui, se katosi näkyvistä aina siihen asti, että lähti taas lentoon. Olisin kuvitellut sen näkyvän aivan helposti, koska yläpinta on valtaosin ”huomiota herättävä” oranssi, jolle luulin silmäini hopeatäplien ja loistokultien kanssa virittyneen. Mutta se kuviointi olikin paljon parempi maastoutumiseen kuin mitä hopeatäplillä. #

Alapintakuvia en saanut, mutta yläpinnasta niin hyvät kuin voi, mitä nyt pienen palan oli jo takasiivestään tämä yksilö menettänyt. Vähän amiraaleja ja neitoperhosiakin arempi oli, muttei läheskään lanttujen veroinen hermoheikko onneksi. #

Kotiin palattuani panin tattaririisiä kiehumaan. Leikkasin varpaankynnet, venytin pohkeet, söin päivällisen. Silppusin salaatin. #

Pötköttelin, luin päivityksiä. Ulkona ukkosta ja vesisadetta tuli ennusteen mukaisesti. #

Join 3,5 kupillista kahvia. Perkasin kuvat. Vastailin gallupeihin. Arvostelin ulkorenkaan (jonka kuukausi sitten asensin). #

Päivitin Debian-virtuaalikoneet Bullseyehen. Koodasin. #

Leikkasin tukan ja parran ja kävin suihkussa. #