Nousin 9.02. Ei väsyttänyt. #

Söin aamupuuron. Join termarillisen kahvia. #

Kävin ajelemassa myötäpäiväkierroksen. Hyvin heikko etelätuuli, kotiennusteessa +17 °, puolipilvistä, mutta piti palata melkein heti takaisin hakemaan reppu, kun meren suunnalla horisontissa oli aivan selviä sadepilviä, ennusteen 10 prosentin sateenmahdollisuudesta huolimatta. #

Alkumatkasta näytti, että sääskiä on taas rutkasti, mutta ei niitä onneksi sitten metsässä ollut läheskään yhtä paljon kuin alkukesästä. Tuntuvat iskevän lähinnä takareisiin; eivät ehkä tykkää aurinkovoiteesta, vaikkei siinä mitään integroitua karkotetta olekaan. #

Paarmoja kyllä oli yhä. Ne taas tykkäävät olkapäistä, pohkeista ja kameran objektiivista. #

Fitnesspuiston mäessä rullahiihtäjä ei vaikuttanut ymmärtävän kellonkäyttöäni ohittaessani. Se on kumma ilmiö, että jotkut kokevat sen melkein henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka jos jokin häpeäksi siinä tilanteessa on, niin sellainen suhtautuminen. Täällä tuollainen on onneksi aika harvinaista. Parhaat jopa kiittelevät siitä kellonsoitosta. #

Aaltokankaan takana mahdollinen nokkosperhonen, ja vähän sen jälkeen haapaperhonen, tämän päivän ainut. Karttaperhosiakin näkyi taas pitkästä aikaa pari yksilöä. #

Suokeltaperhosten kosiot sain viimekertaista paremmin nyt, oikealla tarkennuksella. Ja heti siinä vieressä orvokkihopeatäplä pienempiensä ahdistelemana, eikä ollut niistä moksiskaan. #

Piikkiluteen poikasia kuvasin, kaksikin eri nymfivaihetta siinä ilmeisesti. Aikuisen kuvasin viime elokuussa. #

Joku kivespussin näköinen punainen lehtikäärökin oli siinä vieressä, mutta en tiedä oliko se noiden petoluteiden vai niiden saaliseläinten tekosia. #

Keisarinviitat ilmaantuivat! Suosuosuon jälkeen ensimmäinen, Kalimenojan mutkalla toinen, koiraita molemmat. #

Heikinharjuun tullessani meni jo umpipilviseksi. Siihen mennessä metsänokiperhosia oli ollut yhteensä ehkä puolenkymmentä, eli ihan hyvin ovat nekin taas runsastumassa. #

Auroraojalle ehdin ennen kuin alkoi ripsiä heikosti vettä. Pakkasin kameran reppuun. #

Kyy tuli vielä eteen Aalikkokankaan takana. Onneksi oli kokoisekseen niin itsevarma, että odotteli rauhassa, kun kaivoin puhelimen vyölaukusta kuvaamista varten. #

Etelätaivaalta näytti vyöryvän lisää sadepilviä, mutta suuntasin kuitenkin sinne, eikä sieltä onneksi sadetta sitten tullutkaan. Kaupunkia lähestyessäni alkoi jo aurinkokin taas hetkittäin paistaa. #

Poikkimaantien sillalla oli joku seurue (mies, nainen, lapsi?), jolla oli punaisen narun päässä joku punnus, jonka nakkasivat siitä kaiteelta alas. En päässyt perille että mistä siinä oli kyse, mutta jos kuvailla pitäisi, niin lemmikkihamsterin benji-hyppyytystä. #

Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten lämmitin ja söin hampurilaiset. #

Perkasin ja latasin kuvat. #

Viimeistelin tämän. #