Illalla oli toinen sierain tukkoinen, kun olin tussuttanut sinne ylimääräisen mometasoniannoksen (tarkoituksena nimenomaan välttää sitä tukkoisuutta, mutta sen vaikutus ei ollut ehtinyt loppua ennen nukkumaanmenoa). Tussutin sitten ksylometatsoliinia sinne lisäksi, ja sen jälkeen nukuin taas oikein hyvin. #

Nousin 9.10. Ei väsyttänyt. #

Kävelin salille. Tein bulgarialaiset, reidenkoukistuksia ja pohkeet. #

Kävelin kotiin. Yksi loistokultasiipi(koiras), tesmaperhosia, serpentiinimittari. Hopeatäpliä ei näkynyt. Pensaspisarpirkko salamatkusti paidanhelmassa tänne. Nostin sen parvekkeelle. #

Söin päivällisen. DNA:n kaupustelija soitti. Ei onneksi jäänyt turhaa jankuttamaan, vaan hyväksyi vastaukseni sellaisinaan (nykynopeus on ihan riittävä, enkä halua kilpailuttaa muitakaan palveluita). #

Join termarillisen kahvia. Hoitelin silppuhommia. #

Pitkästä aikaa sain kokonaisen varmuuskopiointiohjelman ajettua alusta loppuun. Sen säädöstä koituneiden ongelmien ja pörssisähkön hinnanvaihteluiden takia meni monta viikkoa niin, että suoritin siitä vain osia kerrallaan. #

Kävin ajelemassa metsäosion Valkiaisjärventielle saakka. Sieltä ajelin suorinta asvalttireittiä kotiin, koska myöhäisherännäisyyden takia olin taas aivan jälkeenjäänyt. #

Kotiennusteessa +18 °, heikko luoteistuuli, lähtiessäni enimmäkseen selkeää, mutta Hiukkavaaran yllä taas sateen näköiset pilvet, ja palatessani pilvistyi umpipilviseksi. Poutaa kuitenkin sentään koko matkan. #

Loistokultasiipinaaras heti Piispanletonpuiston polulla, mutta metsässä en vieläkään nähnyt yhtään kultasiipiä. #

Ensimmäinen keisarinviitta hopeatäpläsuoraa edeltävässä mutkassa, joka on perinteisesti ollut niiden vahvinta aluetta, ja hopeatäpläsuoralla pari lisää (toisen julkaisin). Sillä suoralla on kyllä tähän mennessä ollut melkoisen hiljaista. Muutamia erikoisuuksia kyllä, ja karttaperhoset olivat sielläkin vahvoilla silloin kun muuallakin, mutta hopeatäpliä ei kyllä tätä ennen juurikaan. #

Angervohopeatäplät näistä edelleen runsain, mutta orvokkihopeatäplääkin yhä siellä sun täällä. #

Yksi karttaperhonenkin oli taas, suosuosuoraa edellisessä mutkassa. Haapaperhosia kolme, metsänokiperhosia samoin vain kolme. Nokkosperhosiakin muutamia, rauhallisia, mutta yhtään loisto-otosta en silti saanut. #

Pihamittari ehkä yksilömäärissä runsain laji tällä hetkellä, vaikka eivät läheskään näkyvin, mutta aina heinikkoon astuessani niitä pölisee esille joka puolelta. #

Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten lämmitin ja söin hampurilaiset. #

Perkasin ja latasin kuvat. Viimeistelin tämän. #

Viihdekulutus #