Näin unta, että katsoin viimeinkin sen The Roomin, ja se oli juuri niin hyvästi huono kuin mitä puhuvat. #
Nousin 5.42. Ei väsyttänyt juurikaan. #
Kävelin salille. Tein selkää ja rintaa. Kävelin kotiin. #
Söin päivällisen. #
Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. Lanttuperhosia oli eilen ilmaantunut Helsingissä, mutta näköjään Tampereella jo huhtikuussa! #
Kävin ajelemassa vastapäiväkierroksen. #
Navakka luoteistuuli ja +2 °, kaukana ennusteen +6:sta. Ensimmäinen kolmannes onneksi enimmäkseen selkeää, mutta toinen sitten enimmäkseen pilvistä, viimeiselle selkeni taas vähäsen. #
Eipä siellä paljon mitään näkynyt. Pikkutyllin kuvasin Ruskonniityssä. #
Korppi nousi aivan tien vierestä (aiemmin) Heinikorven kohdalla, mutta aivan liian myöhään huomasin sen, ja niin huono oli valokin silloin, ettei sillä hyvää kuvaa olisi saanut. #
Ahvenojalta tallille oikaistessani puolestaan palokärki lähti ihan parin metrin päästä. Näköetäisyydelle istui ja jäi sille oksalleen huutamaan, mutta sen verran pöpelikön keskelle ja hämärään, etten sitäkään edes yrittänyt tähdätä. #
Palatessani kävin Prismassa. #
Kotiin palattuani lämmitin ja söin hampurilaiset. Korvasin juuston Violifen cheddar-jäljitelmällä, ja ihan hyvää oli. Aika kallista vain (3,75 € Prismassa). Varsinkin, kun avaamisen jälkeen säilyy vain 7 päivää. #
Kävin suihkussa. Kirjoittelin tämän. #
Omituisia alitajuntavälähdyksiä ollut viime päivinä, tänään pelkästään tuolla pyörälenkilläkin joku 2—3. Semmoisia, että aivan lyhyen hetken tavoitan visuaalisen muistikuvan, ja siihen liittyvän tunteen, ja sitten kun se katoaa, se katoaa aivan kokonaan, eli välittömästi sen jälkeen en enää muista siitä yhtään mitään muuta kuin että näin tapahtui. #
Olen aika varma, että ne ovat muistoja unista, sillä tuo yhdistelmä jostain näkymästä ja siihen liittyvästä, suhteettoman voimakkaasta tunteesta on juuri sellaista järjetöntä aivosisältöä mitä uneni ovat täynnänsä. Ei siis mitään dramaattisia näkymiä tai tunteita edes, vaan jotain tyyliin ”olen jossain missä normaalistikin ruukaan käydä, mutta väärään aikaan”, ja tämä ”oikeassa paikassa väärään aikaan” on se tolkuttoman voimakas tunne siinä. (Täysin keksitty esimerkki, koska en tosiaan muista niiden väläysten oikeaa sisältöä ollenkaan.) #
Epäilen myös, että tästä pykälän syvemmällä alitajunnan puolella pysyessään sama ilmiö on déjà vu: silloin en edes tiedosta koko kohtausta ennen kuin se on jo ohi, jolloin siitä jää vain se muistikuvan tunnistamisen synapsijälki. #