Nousin 5.16. Olisi nukuttanut vielä, muttei väsyttänyt kovin paljon. #
Kävelin salille. #
Poljin taas 4,5-sisäpyöräilyn. Tasasin paukut nyt kahteen ensimmäiseen osioon, ja vasta viimeisessä olin sitten sippi. #
Maksimiteho peräti 511, muut melkein tasan samat kuin viime viikolla. Tehot 196/511 W, sykkeet 146/167 bpm, kierrokset 84/109 rpm. #
Porukkaa oli lauantaiaamuksi aika paljon. #
Kävelin kotiin. Panin hikipyykit pyörimään ja kävin suihkussa. Söin hirssipuuron. #
Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #
Ripustin pyykit. #
Kävin ajelemassa myötäpäiväkierroksen. Lähtiessäni näytti kotiennuste vajaata +4:ää, mutta sääasema jo +6 °. Jälkimmäisen lukemat ovat olleet ihan järkeviä sen jälkeen, kun siirsin anturin varjopuolelle, paitsi aamuisin, jolloin siihen vielä aurinko suoraan osuu silloin kun paistaa. #
Tuuli oli melkein navakan tuntuinen ja kylmä, lännestä. Mutta selkeää onneksi koko matkan, vaikka taivaanrannassa joka puolella paksuja pilviä. #
Kuntoradan Herukan-pään kävin nuuskimassa, mutta se oli vielä aivan luminen. Tallin kohdalla ajoin sulan osion päähän ja takaisin, ja sitten Satulavyöntieltä uudestaan sinne. Siinä sähköaseman mutkassa on se parinsadan metrin jäätikkö, jonka jälkeen on taas sulaa seuraavaan mutkaan asti. #
Kyitä sieltä tietysti toivoin, mutteipä siellä mitään ollut. #
Ruskonniityssä ihmettelin pääskymäistä lintua. En vielä kotonakaan kuvista tunnistanut sitä, mutta parviäly heti tunnisti pikkutylliksi. Melkoisen pieneen tilaan sen siivet kääriytyvät kyllä, kun maassa seistessään on talitiaisen kokoinen. #
Ensimmäisen kimalaisen näin siinä heti seuraavaksi. #
Koko alkupuoli lenkkiä vaikutti siltä, ettei taida yhden yhtä perhosta tulla vastaan koko reissulla. Mutta Myllyojan kohdalla Raitotietä sitten yksi lensi tien yli ja toiselle puolelle autotietä, ja toinen, joka pysyi kyllä pientareella, katosi tulosuuntaani. Koivutyttöperhosia molemmat, veikkaan. #
Valkiaisjärventien kilometrillä sitten olikin jo neitoperhonen, nokkosperhonen, sitruunaperhonen ja koivutyttöperhonen. Sieltä lähdettyäni vielä ennen Poikkimaantien siltaa toinen sitruunaperhonen ja nokkosperhonen, mutta sitten taas seuraavat vasta Kirjastoseurantien pientareella (nokkosperhonen jahtaamassa toista), ja sen jälkeen ei taas yhtään. #
Eikä suruvaippoja yhden yhtä, missään. #
Lenkin eteläpäässä pientareet alkavat taas vähän vihertää. #
Palatessani kävin Jääsalontien Likkessä. Olipa kyllä aika säälittävä valikoima: samoihin tiloihin olisi tavanomaisen kirpparin tiheydellä mahtunut varmaan satakertainen määrä tavaraa. Tuon perusteella Ruskonniityn Mini-Likke on vissiin sitten yksi pahvilaatikollinen romua. #
Kävin Prismassa. #
Ajoin pöljänpään polun (”FokkaRing-Winter MTB”) ensimmäistä kertaa. Muutama polanteenpätkä oli siellä vielä. #
Kotiin palattuani Garmin ilmoitti ennätyksestä: longest ride, 73,88 km. Olisin voinut vannoa ajaneeni pitempiäkin joskus aiemmin. Niin varma olin siitä, etten lopussa edes ajanut viimeistä mutkaa (koulun takaa), jolla tuon olisi saman tien saanut helposti yli 74:n. #
Panin tattaririisin kiehumaan ja kävin suihkussa. Söin päivällisen. Keitin potut ja kananmunat. #
Perkasin ja latasin kuvat. Kirjoittelin tämän. #