Nousin 4.58. Väsytti vähäsen. #
Kävin ajelemassa myötäpäiväkierroksen. Selkeää, heikko länsituuli, palatessani +12 °, mutta pitkät oli tarpeen. #
Olipa kevyt ajaa ilman reppua tai kameraa pitkästä aikaa. En pysähtynytkään kuvaamaan muuta kuin puutyömaan punatulkkusuoran Kalimenojan-puoleisessa päässä. #
Ehkäpä tuo kohta kuntorataa sulaa tulevina keväinä vähän aiempaa nopeammin, kun siinä tavallisesti polanne on varjossa viipyillyt. #
Kalimenojan mutkan kohdalle tullessani vastaan tulla huristeli henkilöauto tuhatta ja sataa. Onneksi en ollut perhosjahdissa siinä kohtaa, niin että kerkesin väistää pientareelle. Muuten olisi käynyt kehnosti. #
Rekisterin kirjaimet kerkesin painaa mieleeni, ja suurin piirtein minkä tyyppinen auto. Mutta 112:een soittaminen tuli mieleen vasta aikojen päästä, vaikka olisi siihen ehkä kyllä aihetta ollut. #
Muita kulkijoita ei takanani ollut, mutta yksi toinen (maasto)auto kylläkin pysäköitynä tien varteen jossain kohtaa. #
Sen verran vilpoista oli vielä mettässä, ettei vihernopsasiipien lisäksi vielä paljon muita päiväperhosia. Yksi kartta jossain, ja suonokiperhonen siellä missä ensimmäisen kuvasin. #
Mikroja oli kyllä ilmassa (ensimmäinen heti tuossa kotikorttelin takana), ja mittareitakin jonkin verran. #
Rastaan tynkäpyrstöpoikasia lentoharjoituksissa henkesä kaupalla. Metsokankaantien risteyksessä leppälintu (koiras). #
Kotiin palattuani söin hirssipuuron. Pötköttelin, ja lukaisin päivitykset, ja sitten tippoja silmiin, öljyä nokkaan, aurinkovoidetta nahkaan ja vastapäiväkierrokselle. #
Mustatäplähiipijä Metelinpuiston kulmalla nyt. Vesijaontien kohdalla ihmettelin kummasti lentävää ja kumman väristä lanttuperhosta, kunnes se istuutui ja osoittautuikin sitruunaperhoseksi. Naaras epäilemättä, kun niin vaalea oli että valkoiselta lennossa näytti. #
Metsän alettua koetin kuvata papurikkoja siinä toivossa, että joku niistä osoittautuisi tummapapurikoksi, mutta metsäpapurikkoja olivat kaikki. Eipä tummapapurikkoa ole kyllä etelästäkään vielä ilmoitettu, ja lentoaikakin on ”kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun”. #
Suonokiperhosia ehkä 6—8, joista nimikkosuorallaan vain yksi. #
Suruvaippoja viisi. Karttoja jokunen, enimmät taisivat olla kaupungin puolella. Sitruunaperhosia toinenkin, koiras. #
Heti armeijan tien alussa sisilisko! Oli jo menossa pusikkoon mutkasta tullessani, ja jatkoi menoaan kohdalle tultuani niin etten kerennyt yrittääkään. #
Kaupungin taimitarhan pientareella auroranaaraita. #
Laihanlaiseksi jäi kuvasaalis. Perhosia oli kyllä kohtalaisesti, mutta kovakuoriaisia ja muita mönkiäisiä odotin kyllä enemmän, kun sortsikeli taas pitkästä aikaa. Ei kylläkään niin lämmintäkään ollut kuin mitä odotin. Enimmäkseen selkeää, kohtalaistunut länsituuli, palatessani +15 °. #
Sääskiä oli vähäsen. #
Kotiin palattuani panin tattaririisiä kiehumaan, kuudenkympin pyykit pyörimään ja kävin suihkussa. Venytin pohkeet. Söin päivällisen. #
Pötköttelin, luin päivitykset. Ripustin pyykit. #
Perkasin ja latasin kuvat. Kirjoittelin tämän. #