Söin päivällisen, sitten kävin ajelemassa myötäpäiväkierroksen. #
+24 °, ennusteessa pilvettömien tuntien keskellä yksi pöljä vesisadetunti. En uskonut siihen, mutta repun otin kuitenkin varalta, että on mihin kamera sulloa. Mutta ei siellä ollut kuin mettässä ollessani muutama pieni tumma pilvi, jotka valokuvaajan kiusaksi roikkuivat auringon edessä. #
Aurorakoiras oli taas yksi, rispipuistossa tällä kertaa. #
Piispanletonpuistossa olisi ollut leppoisa pikkukultasiipi, mutta äkäinen papurikko ajoi sen (ja kaikki muutkin lähelle erehtyneet) pois, ja istui itse sitten siivet supussa niin, ettei sen yläpintaa päässyt näkemään saatika kuvamaan lajin tunnistamiseksi. #
Sen jälkeen seuraava kohde oli vasta punatulkkusuoran jälkeen, siinä raivausalueella: tumma Boloria. Paikan päällä en taas nähnyt tyvitäpliä, eivätkä kyllä näy kaikissa kuvissakaan, kun oli niin karvainenkin tämä yksilö. Pursuhopeatäplä sanoisin, jos veikata pitäis, mutta on taas näitä rajatapauksia, joista ilman alapintakuvia on mahdoton B. seleneäkään pois sulkea. #
Kalimenojan mutkalla olikin sitten paljon kaikenlaista, alkaen amiraalista. Melko rispaantunut yksilö oli tämä. #
Sen jälkeen ei taas tarvinnut paljon jarrutella, ennen kuin Hönttämäessä, missä sielläkin amiraali! Superarka oli, en saanut kuin ensimmäisen hätäräpsyn siitä. #
Kolmas amiraali ampumaradan tien jälkeen. Hätäräpsy siitä edellistäkin surkeampi. #
Alkupuoli ei tuntunut jaloissa pahalta muuten kuin ylämäissä, mutta jälkipuolisko oli sitten aika tuskaista. #
Kaupunkiin tullessani oli pohjoisella taivaalla sen näköisiä pilviä, että liekö metsässä satanutkin. Saattoivat kyllä olla sitäkin kauempana. #
Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten lämmitin ja söin hampurilaiset. #
