Godzilla Minus One ei tunnu jättävän ketään kylmäksi: useimmat tuntuvat tykkäävän kovasti, ja sitten on ihan muutama inhoaja; yhtään kädenlämpöistä näkemystä en ole vielä kohdannut. #

Teoriani on, että inhoajat ovat Godzilla-maailman vastine niille Bond-faneille, joiden mielestä ensimmäinen Craig-Bond oli suorastaan pyhäinhäväistys, koska oikea Bond-elokuva on pelkkiä korneja vitsejä, huoletonta seksismiä ja naurettavan epäuskottavaa stunt-kikkailua. Godzilla Minus One oli minusta samalla tavalla oikea, vakavasti otettava elokuva kuin mitä Casino Royale (2006) oli, and I’m here for it. #

Siltikään Godzilla Minus One ei, jännä kyllä, mielestäni ollut yhtä synkkä tai ankea kuin kuin Godzilla 1985 (josta siitäkin pidän), vaan tässä suhteessa lähempänä ensimmäistä Godzillaa (1954): synkistä teemoistaan huolimatta jotenkin eloisampi ja toiveikkaampi. #

Myös musiikin kohdalla mieleeni tuli Casino Royale: olisin toivonut, että myös Godzilla Minus One olisi säästänyt vanhan tunnusmusiikin käytettäväksi vasta lopputeksteissä, kuten Casino Royale fiksusti teki — varsinkin kun Godzilla Minus Onen oma, uusi musiikki oli aivan mahtavaa. Elokuvan keskivaiheilla vanha tunnari vaikutti päälleliimatulta, Tōhōn päättäjien pakottamalta idealta. #

Oli tämä silti paras näkemistäni Godzilla-elokuvista. 5/5.
 #