Näin unta, että olin Jannen ja Joonaksen kanssa kävelemässä Kemijärveltä Pelkosenniemelle. Pientareilla vilisi kyykäärmeitä, ja vaikka olinkin kuvausmahdollisuuksista innoissani, niin pelkäsin myös, että joku niistä vielä puree, niin kuin sitten lopulta kävikin. #

Sen jälkeen näin vielä jotain toista yhtä selkeäjuonista unta, jonka muistinkin vielä aamulla, mutten näköjään nyt enää. #

Nousin 4.55. Väsytti vähäsen. #

Tuon unen takia päätin lueskella toimintaohjeita kyynpureman varalta, kun tajusin, etten itse asiassa edes tiedä miten niihin pitää nykytiedon valossa suhtautua. Ei sillä, että mitään turhia riskejä käärmeitä kuvatessani ottaisin, vaan todennäköisimmin saisin pureman niin kuin useimmat muutkin: sellaiselta kyyltä, jota en ennen puremaa ollut huomannutkaan. #

(Toimintaohjeena on ilmeisesti välttää puremakohdan liikuttamista. Sen noudattaminen on kyllä aika hankalaa, kun todennäköisimmin olisin varmaan jossain mettän keskellä, pyörän kanssa, eikä muita kulkijoita tietenkään mailla halmeilla juuri silloin.) #

Kävelin salille. Heikkoa lumisadetta. #

Tein selkää ja rintaa. Porukkaa oli tosi vähän. Liekö hiihtolomalla kaikki. #

Kävelin kotiin. Lumisade oli loppunut. #

Paistoin porkkanapapukalan. Söin päivällisen. #

Pötköttelin, luin päivitykset. Pilkkupiiloyökkönen Turussa. (Lentää ”jopa keskitalven suojasäillä”.) #

Kävin kävelyllä Raitotien suunnalla ja palatessani Prismassa. Pilvistä, kohtalainen tuuli, +1,5 °. #

Pikakassakarsinan uloskäynti oli nyt aidattu. #

Kävin suihkussa, sitten lämmitin ja söin pizzapalan (+pinaattia ja tonnikalaa). #

Kirjoittelin tätä. #

Surffailin netissä. #

Jatkoin sähköpostin deletointia. #