Näin paljon erilaisia, eläväisia unia ilman mitään punaista johtolankaa. En muistakaan niistä enää paljon muuta kuin että yhdessä yritin ostaa leipäjuustoa, ja toisessa joku peittyi senttikoon soraan, koska halusi peittyä senttikoon soraan. #
Lepinkäinen heti Tervahovinpolulla. Jos olisin ollut skarppina, olisin varamaan saanut hätäisen kuvan siitä, mutta en ollut. #
Tehtaan mutkan jälkeen iski dv-etola. Samalle kohtaa on muistaakseni joskus aiemminkin osunut. #
Iltapäiväksi ennusteessa olleita pilviä ei tullut, vaan aurinko paistoi koko matkan, ja tuultakin oli vähäsen, mutta olipa silti heikosti perhosia, mettässä varsinkin. #
Vain yhden amiraalin taas näin (Äimärautiossa), enkä yhtään suruvaippoja. Lanttuperhosetkin olivat jo hieman vähempinä, aurorat sen sijaan edelleen niikseen aika runsaina. #
Vihernopsasiipiä myös oli paljon, ja paatsamasinisiipiäkin yhä seassa jokusia. Pari neitoperhosta, ei yhtään nokkosia eikä herukoita. Karttaperhosia edelleen laajalti, mutta vähälukuisina. #
Vähän ennen hirvilinjaa lensi vastaan varmaan joku kehrääjä: amiraalin kokoinen tai vähän pienempi, punaruskeaa ja melkein mustaa siipien pääväri, ja (ainakin takasiipien) ulkolaita valkoinen. Lensi aivan suoraan eikä päiväperhosmaisesti. Seurasin katseellani tulosuuntaani seuraavaan mutkaan asti, jossa se sitten nousi puiden latvoihin, joten en yrittänytkään jahdata. #
Ei edes yhden yhtä kyytä vilahtanut, taikka sisiliskoa. #
Kusipaikalta lähtiessäni, pyörän selkään nousua yrittäessäni kaaduin koomisesti pientareelle. Jotenkin vain arvioin (pyörä + itse -systeemin) painopisteen ihan väärin, ja kellahdin pyörän kanssa sinne pöpelikköön. Ei muuta vahinkoa kuin kolhiutunut ylpeys. #
