Näin unta lapsenraisk- ja murhaajasta, joka oli rikas mies. Hän oli haudannut tappamansa lapset labyrinttimäisen talonsa alle, kenet minnekin, ja sitten myös teettänyt jokaiselle ison hautakiven (nimineen kaikkineen) siihen hautauskohdalle. #
Nousin 4.48. Ei väsyttänyt. #
Yhdeksän jälkeen lähdin ajelemaan Oulunsalon lauttarantaa kohti. Siellä olikin kl-väylä asvaltoitu aivan vasta, ja itse asiassa sen loppupään asvaltointi oli vielä meneillään kun sieltä ajoin. Alla ollut entinenkin oli kyllä aivan erinomaisen sileätä, ainakin siellä ihan lopussa. #
Olin ajastanut itseni varttia vailleksi sinne laiturille, kun aikataulun mukainen lähtöaika oli tasalta, mutta lautta vasta saapui siihen vähän tasan jälkeen. Varalauttaa ei nähtävästi vieläkään oltu saatu käyttöön. #
Olin aikonut lotjata aurinkovoiteen siinä lauttamatkan aikana, mutta eihän siellä ollut mitään mitä vasten pyörän olisi voinut tukea. Autojakin oli niin paljon, että pyörä olisi kaatuessaan osunut pakostakin jonkun kylkeen. #
Paarmat hyökkäsivät kimppuun heti, vaikka pääskyt ja västäräkki paiskivat töitä koko matkan. Hailuotoon päästyämme ajelin ensimmäiselle levikkelle sitä aurinkovoidetta varten, ja voi jösses mikä paarma city. Onneksi olin ottanut maastohousut ja pitkät sukat matkaan, joten puin ne päälle, niin että edes kintut olivat puremilta suojassa. #
Yritin paarmoista huolimatta kuvata alkumatkasta niin paljon lajeja kuin löysin, mutta aika vähän siellä mitään oli. Angervohopeatäpliä ehkä eniten, mutta sitä isommista vain suokeltaperhosia; lanttuperhosiakaan en löytänyt kuin yhden, enkä auroraperhosta tainnut nähdä yhtään. #
Pienemmät peruslajit kyllä löytyivät, mutta lajisto ei siis vaikuttanut toiselta kuin mantereella, vaan vain sitä köyhemmältä. Tokihan ajoin vain sitä yhtä ainutta asvalttitietä pitkin koko matkan, eikä se ehkä ole parasta mahdollista perhosmaastoa. En rohjennut Googlen ehdottomalle metsäreitillekään lähteä, kun ne sen pyöräilyreittiehdotukset saattavat olla mitä sattuu. Katunäkymäkuvatkin Hailuodosta ovat tätä kirjoittaessani vuodelta 2009! #
Muutama uusi löytyi sentään: ketosinisiipi (kesälle uusi), karhusiilikkään naaras (kokonaan uusi, ja näin pian toissapäiväisen koiraan jälkeen), ja taajaman kl-väylälle päästyäni keltaniittyperhonen (kesälle uusi). Viimeksi mainittua olen viime viikot etsinyt auroraojalta aina sieltä kulkiessani, löytämättä. #
Ensimmäinen ja ainut iso laji oli ritariperhonen siellä taajamassa. Lennossa oli koko ajan, ja pakeni näkymättömiin. #
Matka keskustasta Marjaniemeen oli vielä alkuosaakin ankeampi. Viisi kilometriä pelkkää suoraa, jonka molemmin puolin kuivaa kangasmetsää, josta iso pätkä auringon puolelta harvennettuakin (eli ei sitäkään vähää varjoa). Vain muutama harva horsmankukka siellä täällä, eikä mitään muuta kuin paarmoja. Lisäksi asvaltti oli siellä puolella tosi rupuista, kun se vielä alkupuolella sentään oli laitoja myöten aivan mainiota. #
Marjaniemeen tullessani kyltti lupasi piknikpöytiä ja -tuoleja, mutta enpä löytänyt yhtään. Istuin sitten jonkin varastorakennuksen varjoon nurmikolle ja söin siinä banaanilastujani ja suolapähkinöitäni. Juomaksi oli vissyn lisäksi Marjexin mustikkamehujuomaa, joka olikin oikein hyvää. #
Siellä ei ollut paarmoja. Vain yksi käväisi nuuhkimassa, eikä sekään jäänyt riesaksi. #
Lotjasin lisää aurinkovoidetta nahkaani ja sitten ajelin takaisin. Myötätuuleen ja enemmittä pysähdyksittä se sujuikin normaalinopeudella, eli kesti vain puolisentoista tuntia siinä missä tulomatkaa matelin tunnin kauemmin. #
Lauttarannassa pyöräilijäin jonotuspaikassa kuvasin tiiroja ja lokkeja, ja vasta sitten lautan lähestyessä käännyin kunnolla katsomaan sinne merelle päin, niin eiköhän siinä muutaman metrin päässä kukilla ollut justiin ritariperhonen pois lähdössä. Yritin kyllä seurata sitä (tiirojen hyökkäyksiä uhmaten), mutta sinne rantapenkereen taakse se katosi. #
Lauttamatkalla mantereelle ei ollut paarmoja, mutta jokin pitkäsarvinen siipiveikko siellä kyllä lepatteli mennen tullen. #
Maastohousut ja pitkät sukat olin riisunut jo siellä lähtörannassa, ja muistin peräti aurinkovoidella kintut sitten lautalla, kun pyöräilijöille oli nyt tilaakin paljon enemmän kuin tulomatkalla. #
Viimeinen kolmenkympin etappi Oulunsalon lauttarannasta kotio oli ylivoimaisesti nopein, vaikka perse alkoi jo puutua, ja melkoisen lämmintä oli edelleen. Puoli seitsemältä olin perillä kotona. #
Kävin suihkussa, sitten tyhjensin repun ja putsasin kamppeita aurinkovoiteesta. #
Perkasin ja latasin kuvat ja söin mäskiä. #