Nousin 6.58. Ei väsyttänyt juurikaan. #
Yritin jäljittää tabletin kaatuilua, kun se on tässä viime viikot käynnistyillyt öisin itsekseen uudestaan. Ei joka yö, mutta kiihtyvältä tuntuvalla tahdilla. #
Panin neljänkympin pyykit pyörimään, ja potut ja riisipuuron kiehumaan. #
Söin aamupuuron. #
Ripustin pyykit. Paistoin kaalipapupalat. #
Rapsuttelin jääkaappi-pakastimen pakastimesta jääkertymiä vähemmäksi. Pakastin riisipuuron. #
Söin mm-gurtin. Vaihdoin hammasharjan kellon patterit. #
Ajelin Piispanletonpuiston läpi, ja sitten tallille ja sieltä kuntoradalle. Ajoin armeijan tielle asti, parkkeerasin pyörän sinne, ja kävin kävelemässä Garminin viikonloppuvitosen Aalikkokankaan perällä. #
Yksi ohdakeperhonen taas, lumenkaatopaikalla. #
Menomatkalla pysähdyin suo3:lla, ja astelin sinne suon puolelle, kun olin kumpparitkin sitä varten jalkaan vetänyt. Juttan toivossa sinne läksin, eikä kymmentä metriä kauemmas tarvinnut mennäkään, kun se jo sieltä löytyi. Hyvä niin, sillä aika rämpimistä oli se kulkeminen siellä. #
Hajapilviä alkupuolella, ja sitten onnekkaasti iso pilvilautta osui kävelyn meno-osuudelle ja uudestaan paluuosuudelle, mutta siellä perällä oli enimmäkseen selkeää. Onnekasta sikäli, että olin aika pöhkösti valinnut tuon kävelymatkan, kun siellä Aalikkokankaan yläpuolella ei juuri mitään kuvattavaa ruukaa ollakaan. #
Siellä perällä kävelin myös sinne suon puolelle, ja sieltäkin löytyi jutta, niin kuin vähän olin ounastellutkin. En kyllä ole aiemmin siellä niitä nähnyt, mutta se on jotenkin ihan semmoista maastoa kuitenkin. Suonokiperhosiakinhan siellä ruukaa olla, ja niiden toinen vakiopaikka on tuo nimikkosuoransa, josta (tai sen läheltä) kaksi ensimmäistäni aikoinaan löysin. #
Boloriaakin siellä jo lensi! Euphrosyne oli ainakin tuo kuvaamani, joten saapa nähdä, jäikö freija taas tänä vuonna löytymättä. Paluuta normaaliin se kyllä vain tietysti olisi, viimevuotisen onnenpotkun jälkeen. #
Niittysinisiiven näköinenkin siellä lensi, mutta siitä en saanut edes huonoja kuvia. #
Juttan ohella olen nyt viime reissuilla yrittänyt löytää mansikkakirjosiipeä, mutta ei löytynyt tänäänkään. Kyllä niidenkin jo luulisi täälläkin lentävän. #
Paluumatkalla pilvistyi jo ennen Talvikangasta niin, ettei enää paljon tarvinnut hidastella. Mutta nokkosperhosen pysähdyin kuvaamaan, ja vasta kotona huomasin kuvista, että sehän oli kukkaravukin saaliiksi jäänyt! #
Sitruunaperhosia useampia, neitoperhosia ei yhtään. Herukkaperhosia yksi, omituisesti kuusen tyvessä varjossa piilotteli. #
Kotiin palattuani panin kuudenkympin pyykit pyörimään ja kävin suihkussa, sitten söin nuudeleita ja tonnikalaa. #
Ripustin pyykit. #
Perkasin ja latasin kuvat. Kirjoittelin tämän. #