Näin paljon unia, mutta muistan vain, että yhdessä näin jäärän, jonka vartalo oli täydellinen koivunoksanpätkän jäljitelmä. Jopa härkäpäätäkin parempi, vaikka katkaisukohdan jäljitelmää ei kuoriaisella perässään ollut. #
Ajelin Kutteripolun pistoon, josko vaikka sieltä mansikkakirjosiipi löytyisi. Ei löytynyt, ja pikkukultasiipiäkin oli nyt vain yksi, mutta ruskohukankorento löytyi. #
Sieltä ajelin suorinta reittiä Aalikkokankaan perälle, ja rymysin siellä samalla suolla kuin eilenkin. #
Voikukan haituvia on ilmassa yhtä paljon kuin mitä oli ennen sadetta. Oli jo eilenkin. #
Pilvisyyskin oli tänään perinteisempää: menomatkalla aivan selkeää, ja sitten kerkesin ehkä vartin kuvata, ennen kuin kaksi koko reissun isointa pilvilauttaa tulivat jonossa auringon eteen, niin että vartin sain sitten seisoa ja odotella niiden ohimenoa. #
Freijan toivossa siellä lähinnä nyt olin, mutta löytyikin frigga! Kokonaan uusi. #
Katselin kyllä eilenkin niitä siellä lentäneitä, että osa oli aika ison näköisiä. Tänään ei euphrosyneä siellä seassa ollut (ainakaan yhtään, että olisin nähnyt). Eikä sitä niittysinisiiven näköistäkään. #
Hirvilinjalta löytyi mansikkakirjosiipi! Sekin lipitti tien pintaa aivan pyöräni tyvessä, mutta oli onneksi niin kylmäpäinen, ettei yhtään välittänyt, vaikka asemoin itseäni siinä paremmin. Ensin jopa epäilin sitä vahingoittuneeksi, kun tuuli sitä keikutteli, niin että lopulta tökkäsin sitä varovaisesti sormenpäällä. Laiskasti se siitä lennähti muutaman sentin sivumma, ja sitten jatkoi taas vain omia touhujaan. Siihen se jäi vielä sittenkin, kun lähtiessäni nostin pyörän sen ylitse. #
Tallin suoralta löytyi kyy. Näin sen jo kaukaa, matamassa tien yli, niin että jouduin kiihdyttämään vauhtia (keräten samalla kameraa toisella kädessä kuvausvalmiuteen) keretäkseni kuvaamaan sen ennen kuin ehti pöpelikköön, mutta kerkesinpäs. Taisi olla tämän vuoden tähän mennessä isoin yksilö. #