Näin unta, että löysin kirpputorilta Jalas-merkkiset kumikengät. Sovitin niitä, ja ne olivat aivan täydellisen jalkaansopivat, kuin valetut. Ne olivat metsurinoranssit, mutta eivät muuten olleet työkengät, vaan ihan tavalliset kumpparit. #

Kysyin niiden hintaa (ei ollut unen ohjaaja sisäistänyt, kuinka kirpputorit toimivat), ja myyjä sanoi että 15 euroa. Se tuntui minusta niin pieneltä, että aloin heti epäillä, että kengissä on jotain vikaa, jota en sovittaessani ollut huomannut. #

Nousin 4.50. Olisi nukuttanut vielä. #

Kävelin salille. +0,7 ° ulkona, mutta pakkasen puolella ei ollut yöllä käynyt #

Poljin 3,5-sisäpyöräilyn, eli paljon heikomman kuin viimeksi. Parempaankin olisi kyllä paukkuja piisannut, päätellen siitä, että viimeisen osion viisiminuuttisen ysitason jaksoin polkea samalla vastuksella kuin ensimmäisten osioiden kaksiminuuttiset, kun normaalisti sitä on pakko polkea vähän pienemmällä, jotta jaksaa koko sen viisi minuuttia pitää yllä 90 rpm:n tahtia (ja Manonkin sitä siinä kohtaa suosittelee). #

Kävelin kotiin. Panin kuudenkympin pyykit pyörimään. Söin päivällisen tattaririisin kanssa. #

Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #

Ajoin myötäpäiväkierrosta kaakaopaikalle asti, ja sitten takaisin vastapäiväsuuntaan samoja jälkiä Ritaharjuun asti, josta Prisman kautta kotio. Vältin näin ajamasta Kempele—Limingantulli-välin, jossa navakka koillistuuli olisi puskenut vastaan koko matkalla. #

Lähtiessäni +1,8, palatessani +4,7 °. Pilvetöntä. Mettässä oli varjopaikoissa lätäköt jäässä, että siellä vissiin oli pakkasta ollut. #

Kotiin palattuani söin hirssipuuron, sitten kävin suihkussa. #

Venytin koivet. Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #

Kirjoittelin tämän. #