Monty Pythonin Decomposing Composers on siitä poikkeuksellinen korvamato, että kun se soi päässä, sitä kuuntelee ihan mielellään, ja kun se ei soi vähään aikaan, sitä alkaa kaivata takaisin korvaan. (Pyyttoneiden juupparikanavalta kappaletta ei tätä kirjoittaessani löydy. Toivottavasti decomposing composers -haku tuottaa jonain päivänä virallisenkin tuloksen. Spotifysta Monty Python Sings -levyltä löytyy.) #

Pitäisi kuunnella enemmän klassista musiikkia. Mutta missä välissä sitä ehtii? #

Muistin vihdoin viimein tänään soitella lääkäriaikaa kolesterolimittauksesta. Ei-kiireelliset asiat hoidetaan puolenpäivän jälkeen, enkä minä semmoiseen aikaan mitään muista kun olen töissä pää sekaisin koordinaatistoista. Tänään muistin kun olin pannut puhelimen muistuttamaan. Soitin, puhelin hälytti kerran ja saman tien vastattiin. Oli kuin siellä oltaisiin oltu pelkästään minun soittoani odottelemassa. Ja oikein ystävällinen ihminen, muistaakseni ovat aina tuolla tk:ssa olleetkin kun olen asioitani hoitanut. #

Palaan musiikkiin. Mikähän se on tämä yksi paskagenre, jota silloin tällöin seuraamissani konemusiikkipodcasteissa tulee vastaan? Sellainen, että kappaleet ovat pelkkää pliisua rumpukomppia, jonka päällä hyvä jos hädin tuskin joku yhtä pliisu bassoriffi. Ei se minimalismiakaan ole, minimalismi on sitten vielä erikseen, voi olla oikein eläväistä ja nostattavaa sekin. #

Haeskelin Turrican II:n introa alkuperäisversiona musiikkikaupoista, en löytänyt. Pelimusiikin jumala on ilmeisesti julkaissut mestariteoksestaan vain uusiksisovituksia. Web 1.0 -henkisten fanitussivujen perinteitä kunnioitettavasti jatkava Turrican SETA sentään tarjoaa seksuaalista tasavertaisuutta turreille ladattavaksi alkuperäisiä raakatiedostoja ja niiden ämpärikäännöksiä. Factor 5:kin tarjoaa Turrican Soundtrack -nimisen ladattavan oikein luvan kanssa, mutta se on ilmeisesti ekan pelin soundtrack. #

Kun tästä nyt kerta tuli teemapostaus, niin lisätäänpä vielä, että UIVOUF on ihan vitun kova. #

Muokkaukset

  1. Synsoniq-linkki. #

Comments

  1. Kuusnepulilla Turrican kakkosen soundtrack oli lievä pettymys, mutta se ei ollutkaan Huelsbeckin (olen tottunut tuohon kirjoitusasuun, vaikka tiedänkin sen johtuneen vain kirjoitusmerkkirajoittuneisuudesta aikoinaan…) käsialaa. Varsinkin introbiisi on melko munaton. Seurasin linkkiäsi ja kuuntelin Chrisin oman version; kyllä potkii. Vaikka ihan vieras maailmahan tuo Amigan musapuoli on minulle. Tuntuu tavallaan aikaansa leimaantuneemmalta kuin sid-musa, vaikka taitaa olla oma harhautunut näkövinkkeli tuohon vain syynä.

  2. Amigassa oli jo samplaus käytössä ja muutenkin edistyneempi äänipiiristö, mistä syystä sillä pyrittiin jo usein jäljittelemään ei-virtuaalisen äänimaailman soundia ja kuvioita. Enin osa Amigalla sen kapasiteettia hyödyntäen tehdystä musiikista kuulostaakin ensisijaisesti sellaiselta jäljittelyltä eikä ensisijaisesti tietokonemusiikilta, kuten sid-musa. Huelsbeckinkin Turrican Amigalla on hieman liioitellen vain kehnoin soittimin soitettua kasariheviä (mutta hyvää sellaista!). Tuo ”kehnoin soittimin” on se Amiga-soundi, josta pitääkseen täytyy varmaankin olla kasvanut sen parissa. Sid-musiikkiin ja chipmusiikkiin yleisemmin, uskoisin, on helpompi päästä sisälle vaikka olisi syntynyt tällä vuosituhannella. Se on jotain ihan muuta kuin fyysisten soitinten jäljittelyä, pääasiassa.

Comments are closed.