Hänen tehtävänään yrityksessä oli moderoida kaikkialta Googlen tuotteista löytyvää eläimiinsekaantumisen, nekrofilian, silpomisen (verta, iskuja, kaulankatkaisuja, itsemurhia), fetisismin (kuten vaippaporno) ja lapsipornon kaltaista aineistoa — mikä hänen mukaansa oli vahingoittava kokemus. #

BuzzFeed: Tech Confessional: The Googler Who Looked At The Worst Of The Internet (via /.; suomennos omani) #

Sattumoisin, tai tämän otsikon aiemmin nähtyäni (en muista tapahtumajärjestystä) mietin tänään sitä, kuinka Internetissä tuntuu olevan käynnissä psykopatiakilpailu. Yllä kuvatun kaltaiseen, ns. normaali-ihmistä järkyttävään aineistoon on niin kauan kuin muistan suhtauduttu paremmuuden mittapuuna: se, joka pystyy suhtautumaan äärimmäisimpään aineistoon silkalla kyllästyneisyydellä, on Internetin voittaja. #

Se on toisaalta lapsellista, toisaalta taas siinä on tietty logiikka jonka itsekin allekirjoitan — olenhan ajanut psykopatian asiaa erinomaisena elämänstrategiana jo pitkään. Lapsellinen puoli tuossa kilpailussa ei liity niinkään taustalla olevaan tunnekylmyyden ihanteeseen, kykyyn ottaa tyynesti vastaan ihan mitä tahansa maailma silmille nakkaakaan, kuin siihen, että enin osa kilpailun osanottajista ei ole psykopaatteja vaan taviaisia. #

He kuvittelevat, että kilpailijana voi kehittyä. He sekoittavat tunnereaktioiden puuttumisen niiden piilossapitämiseen tai turtumukseen, sillä jälkimmäiset ovat hankittavia ominaisuuksia, mikä merkitsee sitä, että kuka tahansa voi kilpailla. Ja koska he haluavat kilpailla, he muovaavat kilpailun säännöt mielessään sellaisiksi, että voivat osallistua. #

Tunnereaktioiden piilossapitämisessä on siinäkin oma järkensä, se on toiseksi paras itsesuojelumekanismi heti aidon tunnekyvyttömyyden jälkeen. Mutta Internetin kilpailussa jo se, että myöntää tunteita olevan peiteltäviksi, merkitsee häviötä. Turtumus puolestaan on hankittua heikkoutta. Kuka ylpeilisi kilpailevansa sellaisessa? #

Internetin voittaja ei peittele tunteitaan. Hänen kyllästynyt reaktionsa äärimmäisyyksiin ei ole mestarillista tunteiden peittelyä eikä limbisen järjestelmän väsyneisyyttä, vaan puhdasta tunnekyvyttömyyttä. Sellaiseen ei opita, sellaiseksi synnytään. Kaikki pyrkyrit, jotka eivät ole syntyneet heikkoudettomiksi, ovat heikkoudettomuuden mestariksi pyrkiessään naurettavia. #