Monet optimismin ja positiivisen ajattelun menetelmistä ovat yksinkertaisia toteuttaa opastetun harjoittelun jälkeen. Menetelmät ovat ilmaisia ja niillä tuskin on haittavaikutuksia. Ne eivät yksinään paranna sairauksia tai oireita, mutta ne toimivat muiden menetelmien vahvistajina. Tärkein kysymys lienee: miten motivoida realisti harjoittelemaan optimismia? Ehkä realistillakin on toivoa, jos hän saa mahdollisuuden kurkistaa optimismin maailmaan. #
Eikö tässä optimismin tuputtamisessa realismin tilalle muka nähdä mitään eettisesti arveluttavaa? Sen ymmärrän kyllä, että lääkäri ammattinsa puolesta haluaa potilaalle terveyttä hinnalla millä hyvänsä, mutta totuus on perusarvo, joka joillekin meistä on (huomattavasti!) omaa terveyttä tärkeämpi. Sama kirjoittaja tuskin kehtaisi yhtä kevyesti heittää ilmoille esimerkiksi kysymystä siitä, kuinka motivoida aborttia moraalittomana pitävä henkilö tekemään terveydelleen vaarallisen raskauden keskeytys. #
Kyse on potilaan omasta arvovalinnasta, johon puuttumalla lääkäri ylittää omat valtuutensa, olkoonkin sitten vaikka terveyden nimissä. Se, että se kenties päällisin puolin vaikuttaa kauniimmalta idealta (”hei, vaihdetaan vaan noi synkät, realistiset ajatuksesi uusiin, optimistisiin”) ei tee siitä vähemmän vakavaa henkilökohtaista asiaa. #
Tokihan lääkäri voi ja hänen pitääkin kertoa potilaalle mitkä eri vaihtoehdot ja niiden seuraukset lääketieteen näkökulmasta ovat, ja mikäli potilaan realismi ei tälle itselleen ole kovinkaan tärkeä asia, motivoida optimismiin. Ja toki on paljon sellaisiakin potilaita, joille oma yleinen elämänasenne ei ole lainkaan yhtä tärkeä ja tiukasti omaan persoonaan sidottu kuin vaikkapa minulla. #
Toinen eettinen ongelma, joka realismin korvaamiseen optimismilla minusta sisältyy, on yhteiskunnallinen. Potilas eli ihminen ei juuri koskaan oireile sosiaalisesta ympäristöstään irrallisena, ja siltä osin, kuin hänen terveydelliset ongelmansa heijastelevat tuota ympäristöä (läheisten piiriä ja yhteiskuntaa) eivätkä jotain irrallista taudinaiheuttajaa, asennemuutoksella turrutetaan hälytysmerkkejä sosiaalisista ongelmista, jotka pitäisi potilaan oireiden sijasta korjata. #
Kirjoittajan tarkoitusperät tuskin ovat samat kuin toisinajattelijoita mielenterveysongelmaisiksi luokitelleilla lääkäreillä. Optimismin syöttäminen realismin tilalle on kuitenkin pätevä keino peitellä sosiaalisia ongelmia, ja siksi minusta lääkäreiden pitäisi pohtia vakavasti kannattaako sitä ylipäänsä ottaa ammattikunnan keinoarsenaaliin vallanpitäjiä väärinkäyttömahdollisuuksillaan houkuttelemaan. </tinahattu> #