Teini-ekskursio

Näin hassunsinisen mattapintaisen taksin (ilman mitään mainosmaalauksia). Olikohan se joku väliaikaispinnoite vai alkaako lättädesign tehdä tuloaan autoihinkin? Nykyisinhän käytännössä kaikki autot ovat kiiltäväpintaisia ja murretun värisiä. (En oikeasti osaa väriterminologiaa, joten saatan puhua ihan puppua.) #

Mielessäni on viime aikoina pyörinyt Ahvenanmaalle joskus aikoinaan tekemämme luokkaretki. Jossain mielessä se oli elämäni onnellisimpia aikoja, vaikken sitä silloin tiennytkään. Meillä oli jo suhteellisen paljon vapauksia, ja kuitenkin meitä toisaalta paapottiin vielä sen verran, ettei se vapaus minunlaisistani jälkeenjääneistäkään tuntunut turvattomalta. Tosin epäilemättä ainakin tytöt olisivat varmaan halunneet jo vieläkin vähemmän paapomista. En ihan tarkkaan muista ajankohtaa, mutta naamoista, jotka sieltä muistan, olen päätellyt, että se oli yläasteen puolella kuitenkin. #

Minulle se oli vahvistava kokemus siitä, että on mahdollista ottaa rennosti ja pitää hauskaa ilman, että siitä joutuu jälkikäteen tavalla tai toisella maksamaan. (Muistaakseni se ei ollut edes yksi niistä lukuisista retkistä, joilla hukkasin lompakkoni ja sain haukut kotona.) Siksi en kokenut sitä vielä sen tapahtuessa niin hyvänä kuin näin jälkeenpäin: muistan vielä hyvin selvästi sieltä esimerkiksi tilanteen, jossa vain kavereiden kesken ollessa ja jutellessa minuun iski yhtäkkiä hillitön itsetietoisuus ja syyllisyys siitä, että haaskaan tällä tavalla aikaa sen sijaan, että tekisin jotain hyödyllistä. #

”Hyödyllistä” tietysti olisi ollut joihinkin tuleviin koettelemuksiin henkisesti valmistautuminen. Ja juuri siitä (mikä oli minulle siihen saakka ollut itsestäänselvyys) siellä tehtiin vaikeaa siten, että mitään koettelemuksia ei tarjottu. Muutamien ohjelmassa olleiden hauskoja aktiviteettien (museokäyntejä yms.) lisäksi oli vain runsaasti vapaa-aikaa kavereiden kanssa vietettäväksi. #

Oikeastihan juuri tuollaisen kevyen sosiaalistelun harjoittelu olisi ollut minulle kaikkein hyödyllisintä silloin. Se ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman aivopesua, jossa näihin päiviin saakka säilynyt uskoni kevyen sosiaalistelun luonnonvastaisuudesta olisi kumottu, tai jossa minulle olisi ainakin kyetty jotenkin taianomaisesti siirtämään se nykyinen tietämykseni, että elämme luonnonvastaisessa maailmassa, jossa näistä luonnonvastaisista sosiaalisista taidoista on hyötyä. #

Joka tapauksessa, olen tietysti tapojeni mukaan pohtinut keinoja päästä mahdollisimman lähelle tätäkin menettämääni aikaa. Mietin jonkinlaisia teini-ekskursioita, joissa pääsisi seuraamaan tuonikäisiä ihmisiä, ja sitä kautta samaistumaan lähemmin omaan itseensä sen ikäisenä. Mutta vaikka sellaisia järjestettäisiinkin, sellaisen pervous poislukienkin haisevien teinien tarkkailu olisi luultavasti loppujen lopuksi huono keino päästä sisälle kokemukseen sellaisena olemisesta. #

Sen sijaan eilisiltana päähäni pätkähti: vittu, Googlen katunäkymät! Se majoituspaikkamme oli muistaakseni tämä pieni valkoinen erillisrakennus varsinaista hotellirakennusta vastapäätä Maarianhaminan rannassa. Niitä fiilejä, veliseni#

Piditkö lukemastasi? Paiskaa bitcoinilla!