Tämä vuosi on tuonut ja tuomassa paljon mullistuksia läheisteni elämiin. Omani on pysynyt aika vakaana, vaikka viime vuonnahan sitä kyllä olikin tämän edestä kaikenlaista. Tälle vuodelle nyt on lähinnä näköpiirissä avohoidon keskusteluavun loppuminen, tuossa ensi viikolla tapaan psykologin viimeistä kertaa. Kävin siellä ensimmäisen kerran 13. tammikuuta 2010, eli kolme ja puoli vuotta on tullut nyt samaa ihmistä tavattua säännöllisesti, ja tähän saakka olen ns. sairastumisestani saakka ollut (vaihdoista aiheutuneet tilapäiset katkot poislukien) jatkuvasti aina jonkinlaisen keskusteluavun piirissä, yhteensä kai jo yli kymmenen vuotta. #

Lääkehoito jatkuu, eikä tämä keskusteluavun loppuminen nyt tarkoita, että olisin parantunut. Pikemminkin päinvastoin, se loppuu tavallaan siksi että kaikki keinot oletetaan HUSissa näin pitkissä hoitosuhteissa jo kokeilluiksi, ja joko sitä on kuntoutunut tai sitten auttamattomasti offline-tilassa. Kelan yliviisaat lääkäritkinhän jo viime vuonna myönsivät minulle pysyväiseläkkeen, ja vaikka toisaalta pitäisin mielelläni psykologin yhä takataskussani, tiedostan kyllä itsekin tilanteeni olevan sikäli kaikin puolin tasapainossa, että minuun tällä erää haaskautuvat resurssit hyödyttävät jo varmasti paremmin jotakuta toista. #

Yhtenä ajatuksena aikoinaan tätä blogia perustaessani oli masennukseni syiden pohtiminen ja mahdollisen toipumisen dokumentointi. Niitä syitä olen kyllä onnistunutkin aika hyvin avamaan, mutta mitään toipumisen how to -dokumenttia tästä ei kyllä sitten näköjään tullut. Ei nyt silläkään, ettäkö kaikki tässä vuosien varrella saamani psykiatrinen apu yhtä tyhjän kanssa olisi ollut, varmasti minulla olisi ollut paljon vaikeampia aikoja ilman sitä. En nyt vain vieläkään aamulla silmät avattuani pysty keksimään mitään sen parempaa syytä nousta ylös kuin sen, että asiat menevät vain huonommaksi jos en nouse. #

Ei se ole kovin kummoinen syy, mutta sentään nyt edes sen verran olen toistaiseksi jaksanut pitää itseäni elämässä kiinni. Voisi olla vieläkin huonommin. Eikä tämä loputtomiin jatku, kellään. #